Isoseksi riparille ja kerhonohjaajaksi?
Hei! :)
Haluaisin nyt kysyä muiden mielipiteitä sekä neuvoa asiassani.
Pääsin juuri rippileiriltäni, parin viikon päästä on konfirmaationi. Jään kaipaamaan todella paljon leiriä ja omia isosiani. He jättivät suuren jäljen sydämeeni ja ajattelutapaani pelkästään viikon ajalla.
Ajattelin että olisi mukavaa, jos saisin jakaa iloa ja ystävyyttä muillekin, ja näin osallistua juuri nyt päällä olevaan hakuun ensiksi leiriohjaaja leirille, ja sitten myöhemmin hakuun isoseksi, ja näin pääsisin neljälle eri isoskoulutusleirille.
Minua ei pysäytä hakemasta mikään muu, paitsi oma epävarmuuteni.
Kukaan kavereistani ei kiinnostunut ideasta osallistua kerhonohjaaja leirille ja hakea isoseksi leirien avulla.
En haluaisi olla ilman ystäviä, vaikka tapaan uusia ystäviä helposti. Suuri kynnys minulle onkin epävarmuuteni kehostani, sekä epävarmuuteni yksinolosta, olen hiukan ylipainoinen ja olen aina kärsinyt eoävarmuudesta.
En haluaisi mennä mihinkään tuollaiseen koulutukseen yksin, koska minua jännittää todella, siis todella todella paljon. Itkin riparilta päästyäni että mitä minun kannattaisi tehdä. Sydän ja pää puhuvat ristiin rastiin. Pää sanoo että mene, itket muutenkin aivan liikaa yksinäisyydestäsi ja arkesi ilottomuudesta.
Sydän sanoo että älä mene, vaikka niin kovasti tahtoisitkin epävarmuutesi kanssa, sillä ehkä et saakaan kavereita, ehkä kukaan ei hyväksy sinua ja koulutuksesi menee huonosti.
Olen jutellut nyt jo nuorisotyönohjaajalle, hän on ilomielin siitä että ajattelen hakevani, mutta en tiedä.
En vain tiedä. Mitä minun pitäisi tehdä? Suurin roolimallini on nyt tällä hetkellä minun isoseni. He ovat niin heleitä ja harmittomia, iloisia ja valaisevia. Haluaisin olla kuin he ja ilostuttaa muiden elämää.
En vain haluaisi epäonnistua ja haluaisin onnistua. En haluaisi olla yksin.
Jos joku jaksoikaan lukea tämän viestin näin pitkälle, voisitko neuvoa minua? Kerro ajatuksistasi, mitä minun kannattaisi tehdä?
En uskalataisi tehdä aloitetta, mutta mitä menettäisin jos en osallistuisi? Mitä menettäisin jos osallistuisin?
Haluaisin, mutta en uskalla. Se aate tuo minulle tipan linssiin.
Auttakaa 😭
Kiitos
-Ankka
Hei!
Olin itse viime kesänä rippileirillä Vaasassa ja ihastuin itsekkin isostoimintaan. Olin saanut yhdestä isosesta itselleni kaverin ja olemme nyt pari kertaa tavanneet ja viestitelleet. Kaikki rippileirit eivät tietenkään ole samanlaisia, ryhmät vaihtelevat niin hyvässä, kuin pahassa. Muistan, kuinka ripari ohjaajamme kertoi isostoiminnasta ja sanoi ”tarvitsemme kaikenlaisia isosia”. Nämä sanat syöpyivät mieleeni ja nyt ensimmäisen vuoden koulutuksen jälkeen olen varma, että kannatti lähteä mukaan. Kannattaa lähteä mukaan, sillä tapaat omanikäisiä, joista osa voi olla jo tuttuja ja pääset viettämään toisen mukavan kesän. Jos jotain palavasti haluaa, uskaltaa. Usko itseesi, olet sopiva isoseksi ja uskon sinusta olevan iloa leikkien vetäjänä. Jos koulutus alkaa tuntua kurjalta,voit keskeyttää sen tai olla menemättä rippileireillä, jos siltä tuntuu.
Viestistä taisi tulla sekava, mutta toivottavasti saat sanottavestani ja viestistäni selvää. Onnea matkaan ja kerro jos haluat, mitä päätit tehdä.
Hei Ankka!
Todella hienoa kun uskalsit laittaa tämän viestisi nuortennettiin.
Ymmärrän epävarmuutesi. Olen itsekin kamppaillut sen kanssa, sillä olen kokenut menetyksiä ja kiusaamista lapsuudessa mikä on koetellut luottamustani itseeni ja muihin ihmisiin.
Olen käynyt pitkään terapiassa, mikä on auttanut mua ihan tosi paljon ja itsetunto on noussut. Mutta se on vaatinut myös työtä ja vaan sinnikkyyttä mennä kohti pelkoja. Se, että oon selvinnyt ja saanut onnistumisen kokemuksia sen myötä, on tsempannut mua ihan hirveesti eteenpäin. Ja myös vastoinkäymiset on kasvattanut kun on antanut niiden kasvattaa.
Tää tuntuu ehkä nyt pahalta, mutta haluun sanoa sulle että ei muuta kun uskot itsees!! Tiedän, että on suuri kynnys mennä uuteen paikkaan ilman kavereita, mutta se eka kerta onkin ehkä jännittävin. Oon melko varma, että isos/kerhonohjaajakoulutuksessa tapaat muita samanhenkisiä tyyppejä. Ja myös ne teidän nuoriso-ohjaajat/opet on siellä sua varten. Niihin voit varmasti tukeutua aina!
Se on sun päätös, menetkö sinne vai et ja kannattaa jutella vaikka vanhempien, isovanhempien, ystävien tai muiden mukavien tuttujen kanssa asiasta. Tosi moni ihminen välittää susta aivan varmasti. Jaksat vaan uskoo siihen, että sä riität!
Tsemppiä ja ihanaa kevättä! <3Kata
Hei!
Kun luin viestisi tuli mieleen viime kesä, kun jouduin tekemään saman päätöksen. Olen myös vähän ylipainoinen ja epävarma kehostani. Lopulta annoin vain mennä ja ilmoittauduin mukaan isoskoulutukseen ja kerhonohjaajakoulutukseen. Suosittelen sinulle samaa. Tällä hetkellä vedän kerhoa ja käyn riparikerroilla isosena. Ainahan sen voi lopettaa jossei se tunnu omalta jutulta. Uskon, että saat isoskoulutuksesta uusia kavereita, niin minullekin kävi.