Itkettää niin pirusti

Mä haluisin jonkun jolle voisi itkee, kertoo kaiken ja olla olematta vahva, mä rakastan mun vanhempia mut ne ei ymmärrä. Kavereita mulla on muutama muuta päädyn niidenkanssa aina olee se vahva osapuoli. Musta tuntuu että kaikki tyrkkää huonon olonsa mulle, vaatii rttä mä en saa kertoa sitä enkä kerrokkaan mutta kun kuunteleen vanhempiensa, kavereidensa ja pikkusiskonsa itkua ei voi vaan olla miettimättä että: miks mä en koskaan saa itkeä ja olla heikko? Miks mun pitää olla enustava ja asjallinen jos muut ei oo? Mä oon niin niin epävarma, itken itteni uneen iltasin, oon tienny jo neljä vuotta olevani trans mutta en sanonu kellekkään koska se on mun perjaatteita vastaan, esitän kavereille ettäoon ilonen, esitän vanhemmille että kaikki on hyvin ja rsitän tenttaavalle terkkarille että kaikki on hyvin. En tiiä onko mahollista mutta tuntuu että mulla on ikäkriisi jo nyt 14 vuotiiaana en haluu että tää jatkuu enää pidemmälle, haluun pysähtyy ja että jokainen päivä on samanlainen ilman yllätyksiä. Oon menettäny jo niin paljon isovanhemmat, yhen tyypin joka oli mulle kuin kolmas vanhempi ja ymmärs mua paremmin kukan aikuinen koskaan, lemmikkejä kavereita yms en haluu menettää enää lisää. Meillä heitetään porukassa aika rajua läppää ja vaikka mä sillon nayran niin illalla mua itkettää. Mulla on isot tulevaisuuden suunnitelmat jotka on oikeastaan mun äidin, mutta ite en osaa nähä itteeni missään parin vuoden päässä. Mä haluun olla vahva mut en enää pysty. Pahottelen kaikille jotka luki ton ja tuli surullisiks mun puolesta, mut mun oli pakko purkautuu jollekkin etten tekis sitä mun vanhemmille tai kavereille. Aika raukkamainen toi viesti oli mut kiitos jos luit.