Käytämme evästeitä parantaaksemme sivujemme käyttäjäystävällisyyttä ja toimivuutta. Jatkamalla verkkosivuilla vierailua, hyväksyt evästeiden käytön vieraillessa Mannerheimin Lastensuojeluliiton verkkosivustolla. Lisätietoja.
Ovat tarpeen sivustomme teknisen toiminnan ja käytön vuoksi. Nämä evästeet eivät kerää käyttäjästä tietoa, jota voitaisiin hyödyntää markkinoinnissa tai muistamaan käyttäjän valitsemia sivustoja.
Luovat tilastollista tietoa siitä, miten käyttäjät käyttävät verkkosivua ja tiivistävät pyyntöjen toteutuksen nopeutta.
Keräävät tietoa ja analysoivat, kuinka loppukäyttäjä käyttää verkkosivuja ja mitä mahdollista mainontaa käyttäjä on nähnyt ennen vierailuaan verkkosivuilla. Koordinoivat ja mittaavat mainoksia. Käytämme yhtä tai useampaa evästettä verkkomarkkinointiin ja kohdentamistarkoituksiin sekä kiinnostuksen kohteisiin perustuvan käyttäjäprofiilin luomiseen.
Olen siis 11-vuotias tyttö ja minua ei yhtään huvita käydä koulua. Arvosanat on hyviä ja opettajat kehuvat. Minulla ei myöskään ole mitään lukihäiriötä. Olen siis täysin normaali viidesluokkalainen tyttö.
Luokallani on vain kuusi tyttöä minun lisäkseni. Heistä yksi ei koskaan puhu minulle mitään, yksi haukkuu ja on muutenkin ärsyttävä ja kaksi on koko ajan keskenään eikä huoli muita mukaan. Jäljelle jääneistä ”kivoista” Toinen on koko ajan yhden vuotta nuoremman kanssa joka kiusaa minua ja… joo.
Minulla on siis luokaltani vain yksi oikea ystävä. Hänkin on usein matkoilla tai kipeänä.
Teen läksyt aina koulun jälkeen, mutta ne ovat usein väärin. Se johtuu siitä, että otan kynän käteen itkien, luen tehtävän itkien ja kirjoitan vastauksen itkien.
Kokeet. Niihin en lue juuri ikinä. Toisinaan minut yllätetään koepäivänä sanomalla että nyt on koe. Yritän pitää pöytäkalenterissa kirjaa kokeista ja arvosanoista, mutta sitten unohdan sen ja en enää jaksa.
Liikun paljon. Liikunnan puutetta se ei siis voi olla. Liikun 2-4h/päivä.
Minulla ei ole ketään, kelle voisin jutella. Vanhempani vain tuomitsevat minut ja käskee yrittämään kovempaa. Koulussakaan en voi puhua.
Itken mennessäni kouluun ja tullessani sieltä. En tiedä, mistä tämä johtuu. Motivaatio on kääntynyt päälaelleen.
Hei, kiitos viestistäsi! <3
Yksinäisyys on ikävä ongelma, olen todella pahoillani että koet tilanteesi niin vaikeaksi.
Vaikka elämäntavat olisivatkin muuten kunnossa, ei sitä voi hyvin jos ihmissuhteet eivät toimi.
Entäs olisiko joku muu aikuinen, esim. koululla, kenelle voisit yrittää avautua ajatuksistasi?
Tsemppiä oikein paljon. Olet ihana!
Hei!
Olen pahoillani tilanteestasi, pystyn samaistumaan täysin, koska omat kokemukseni ovat olleet saman tapaisia. Kerroit luokaltasi löytyvän kajsi mukavaa tyttöä. Oletko ajatellut olla heidän kanssaan vapaa-ajalla? Voisitte esimerkiksi tehdä läksyt yhdessä, niin se voisi olla mukavampaa ja läksyjen teko voisi sujua. Voisitte kokeilla olla kolmistaan tai kahdestaan.
Haukkuvasta oppilaasta kannattaa sanoa vanhemmille tai opettajille, niin asia tulee heidän tietoonsa ja se voi loppua.
Oletteko leikkineet kirkkistä tai vastaavaa välitunneilla? Luokan tai suurimman osan yhteiset leikit voisivat lähentää teitä ja jopa saada muut ystävällisemmiksi kivan välitunnin jälkeen.
Jos kukaan ei kuuntele, niin muista, että täälä on aina hetki sinulle.
Hei! :)
Haluan vain sanoa, että ihmissuhteet ja niiden luominen ovat joskus hyvinkin vaikeita. Kuulostaa siltä, että saatat olla hieman ankara itsellesi. Älä syytä itseäsi, äläkä häpeä itseäsi. Sinussa ei ole mitään vikaa. Olet uupunut ja surullinen, eikä siinä ole mitään vikaa.
Yritä avautua jollekin turvalliselle ihmiselle lähipiirissäsi. Hän voi kenties auttaa sinua. Jos lähipiirissäsi ei ole ketään kelle puhua, puhu kouluterveydenhoitajalle tai koulupsykologille. Voit sanoa hänelle koulussa suoriutumisessa ja ystävyyssuhteissa ilmenneistä ongelmista ja huolista. Hänet on koulutettu ottamaan vastaan tällaista tietoa ja ohjaamaan oppilaita, joilla on huolia.
Vietä rentouttava joululoma. Nuku paljon, syö hyvin ja lepää. Kannattaa puhua ongelmista jo loman alussa, jotteivät ne jää lomalle kummittelemaan. Olet jaksanut hyvin. Ole itsellesi armollinen. Elämässä tulee myös parempia aikoja, jolloin on ystäviä ja jasamista.
Hyvää joulua!
11V on vielä lapsi.Ei sun ikäsen näitä asioita kannata murehtia ja miettiä.
[Osa viestistä poistettu.]