Tapasin viime vuonna, kun lopetin ammattikoulun valmentavan linjan – ja samalla toisen asteen koulutuksen kesken – kolme tyyppiä. Kaksi muuta ystävääni ovat mukavia minulle ja pidän heistä, mutta kolmas on jo… miltei riesa.
Ongelmaystäväni on aika itsekäs ihminen. Minä ja kaksi muuta ystävääni pidämme japanilaisista jutuista kuten mangasta, animaatioista ja peleistä, mutta tämä kolmas ystäväni ei siedä, että luemme, katselemme tai edes puhumme koko asiasta. Aina pitäisi jutella hänen kanssaan lähinnä häntä kiinnostavista asioista. En saa edes piirtää tai kirjoittaa, kun olen tämän kolmannen kaverin luona. Nuo kaksi asiaa ovat kaiken päälle henkireikäni. En saa käydä ostamassa tarvikkeita näitä henkireikiäni varten, koska hän alkaa marista ja kysyy, että voimmeko jo lähteä.
Viimeksi taistelin kenkien ostosta hänen kanssaan ja sanoin hoitavani sen pikashoppailulla. Ne kengät käytön alussa puristivat ihan saakelisti.
Toinen kavereistani, joka oli tavatessamme menevä ja uskalsi sanoa omat mielipiteensä, on muuttunut tämän kolmannen kaverin myötä hissukaksi.
Olin hakenut ammattikouluihin yhteishaun aikaan ja sain viikolla tietää, että minut on kutsuttu haastatteluun oppilaitokseen, jonne haluan eniten opiskelemaan. Olin into pinkeänä kertomassa tälle ongelmakaverilleni uutisia kahvilassa, mutta hän ei reagoinut siihen juuri mitenkään. Ne olivat ”hyviä uutisia minulle, huonoja hänelle”, kuten hän ilmaisi. Itse asiassa minun olisi pitänyt alun perin hakea samaan opistoon, missä hän itse on, vaikka siellä ei ole minulle mieleistä alaa. Ja hän oli koko ajan tyrkyttämässä minulle sitä. Mielestäni ei ole des järkeä hakea VAIN kavereiden takia jonnekin kouluun, jos siellä ei ole mieluista linjaa. Hänen silmänsä kirkastuivat kun yksi tuttuni samassa tilanteessa sanoi ehkä muuttavansa Amerikkaan, mutta ongelmakaverini ei ole koskaan pitänyt kyseisestä tuttavastani, ehkä hän ajatteli pääsevänsä hänestä eroon. Minusta kyseinen henkilö, jolla on mahdollisuus päästä Jenkkeihin asumaan, on äärettömän mukava ihminen. Kun kerroin haastatteluasiasta eräälle toiselle ystävälleni, hän oli innoissaan ja toivotti stemppejä. Ongelmakaveri ei toivottanut niitäkään.
Ongelmakaverini tietää, että minulla on oppimiseen ja sosiaaliseen kanssakäymiseen liittyviä ongelmia, kuten monella muulla kaveripiirissäni. (paitsi sosiaalisuusongelmat koskevat lähinnä minua). Hän pitää itseään meitä muita parempana, ”normaalina” ihmisenä. Olemmeko me muka epänormaaleita ihmisiä, koska meillä on vaikeuksia oppimisessa ja sosiaalisessa elämässä? Mikä on normaalia? Hän on sanonut tuon ihan suoraan ja pitää sitäkin epänormaalina, että napsin masennukseen lääkkeitä. Ilman niitä lääkkeitä olisin jo haudassa, näin btw…
Tuossa taisi olla kaikki tärkein. Anteeksi tuo valittaminen, mutta olen kurkkuani myöten täynnä koko asiaa ja itsekästä ystävääni. Miten voin lopettaa ystävyytemme, ilman, että menetän muita kavereitani siinä sivussa? Neuvoja, pliis…
Keskustele muiden kavereidesi kanssa asiasta ja kysy heidän mielipidettään. Älä enään vietä aikaa ongelmaystäväsi kanssa.
Tämä kolmas kaverisi vaikuttaa vähän huonoitsetuntoiselta joka yrittää muokata ihmisiä hänelle sopivaksi ja alentaa toisia ollakseen itse ylimpänä, sano jos olen väärässä mutta kertomasi mukaan minun silmin näin saattaisi olla?
Ymmärrän osin että voi olla vaikea jutella asioista jotka ei voisi vähempää kiinnostaa, mutta jos asia ei ole arka paikka niin koita saada hänet ymmärtämään että maailmassa on muutakin kuin hän, jos siis olette vaikka juttusilla.
Koita puhua myös näiden muiden kavereiden kanssa ja yritä sopia jotenkin että et oikein pidä tästä kolmannesta niin voisiko pitää vähän väliä ja ottaa hajurakoa ettei sulle tulisi lisää stressiä jne. Luultavasti he ymmärtävät?
Älä ymmärrä väärin, en puolustele ilkeää kaveriasi mutta jätä mieluumin hänet rauhaan kuin alat nokkimaan jos olet sitä ajatellut, hänelläkin voi olla ongelmia ja varmasti onkin, mutta ehdottoman väärin kyllä purkaa ne!
Mutta koita puhua muille kavereillesi ja paaaaljon tsemppiä tulevaisuuteen, you can do it! :)
Toivottavasti autoin edes jotenkin :o