En ole koskaan rakastanut kehoani, enkä oikein itseänikään. Olen monia vuosia etsinyt ja löytänyt epäkohtia omasta kehostani ja itsestäni. Vertaan herkästi itseäni ja omaa kehoani muihin, niihin joiden ajattelen olevan täydellisiä ihmisiä.
Välillä on sellaisia päiviä kun tuntuu, että olen kutakuinkin tyytyväinen kehooni. Niitä päiviä on kuitenkin harvoin. Välillä reisieni pitäisi olla hoikemmat, vasta litteämpi, hiukset paksummat.
Haluaisin oppia rakastamaan itseäni ja kehoani enemmän. Ainakin kehoani. Melkein kukaan ei ole aina tyytyväinen omaan kehoonsa ja se on ihan normaalia mutta minä en ole melkein ollenkaan.
Välillä tuntuu että pitäisi syödä vähemmän tms että olisin hoikempi. En ole koskaan sairastanut syömishäiriötä.
Olen yrittänyt oppia rakastamaan kehoani mutta se ei oikein onnistu. Aina haluaisin olla erilainen. Jos se vaikuttaa, olen 13-vuotias.
Miten voisin oppia rakastamaan itseäni ja kehoani enemmän? Mitä pitäisi tehdä? Vanhemmat aina sanovat että olen kaunis nuori ja kaikkea sellaista mutta eipä se oikeen vaikuta.. pitäisi vain opetella pois tästä tavasta verrata itseäni muihin. Pitäisi olla etsimättä niitä virheitä joka ainainen päivä omasta kehosta.
Mutta miten?
Kaikkien varsinkin tyttöjen ja nuorien naisten pitäisi useammin kävellä peilin eteen toteamaan että ’vitsi mä näytän hyvältä tänään’. Se on kuitenkin vaikeaa..ainakin minulle.
Siis tiiän ton tunteen ja mun vanhemmat sanoo aina samaa. Mä tykkään kyl omasta kehosta mutta pidän itteäni hieman ööm läskinä? Mut mä tiiän ett sä oot varmasti käunis🥰
Tuntu ihan että lukisin tekstiä jonka olisin itse kirjoittanut! Mulla kans on ollut ainakin koko teini-ikäni ongelmia itseni ja kehoni rakastamiseni kanssa vaikka oon ihan normaali kokonen yms. Tällä hetkellä oon ite terapiassa josta oon saanut vähän apua ainakin siihen etten vertaa itteäni enää muihin.
Ehkä jos tohdit niin voisit puhua terkkarille, kuraattorille tai koulupsykologille? Sitten on myös kaikenlaisia kirjoja ja videoita joista voi saada ideoita.
Sun teksti oli niin hienosti kirjoitettu että tuskin kehtaan lähettää tällästä pikasesti kirjoittettua töherrystä xD
Tsemppiä paljon!
Olen 11v tyttö ja Minulla oli tuo sama ja on vähän vieläkin mutta kaverini isosisko auttoi näillä sanoilla ”ensin pitää rakastaa itseensä että voi rakastaa muita” hän myös sanoi että on mielestään kaunis ja ensin olin aivan häkeltynyt mutta sitten mietin mitä sitten? Mitä pahaa siinä olisi? Ihmisiähän tässä ollaan ja elämä on meille annettu miksi ei sitä elettäisi?toivottavasti tämä auttaa joitakin<3
Mulla on ihan sama juttu! Välillä mä vaan otan itsestäni selfieitä ja niissä mä näytän ihan hyvältä. Toisin kuin peilin edessä. Kannattaa vaan etsii itsestään hyviä asioita! Lisäksi ei kukaan ole samanlainen! Ja olen aika varma, että kaikkia joskus ihaillaan! Ehkä joku vertaa itseään sinuun? Kaikki on omalla tavallaan kauniita/komeita! ;)
Mä halusin itekki kirjottaa tänne, siis toi sun teksti kuulosti ihan mun kirjottamalta. Eli et todellakaa oo ainakaa yksin noitten ajatuksien kaa! Mäkää en oo oikeestaan koskaan silleen rakastanu itteeni tai omaa ulkonäkööni, ja vertailen kans aina itteeni kaikkiin muihin ja mietin et mitä kaikkee mussa pitäis muuttaa.Sit toi et tuntuu et pitäis syödä vähemmän et ois hoikempi, ite ehkä vähän skippailen ruokia, voi olla et jotain syömisongelmii on mut ei mitää vakavempii, nii oikeesti ois ihan kiva et tälläset ajatukset ei olis koko ajan mielessä. Oishan se myös ihan kiva oppii arvostamaan ja hyväksymään ittensä ja oman kroppansa, mut se on kauheen vaikeeta.
Mä en tiiä oliks täs mitää järkee mut tsemppii sulle ja kaikille muillekki jotka pohtii tämmösii juttuja!! Ette oo yksin <3
Muistakaa et ei aina tarvi rakastaa omaa kehoa, riittää että hyväksyy sen(tai aina ei tarvi edes hyväksyä). Mua on helpottanu ajatus, et tää on tää keho mikä mulle on annettu, et tässä kehossa elän lopun elämääni.
Jonain päivänä rakastan kasvojani kyyneliin asti, jonain päivänä en. Se on fine.
Joskus katson leveää lantiotani ja peppuani peilistä inho silmissä. Joskus taas hyväksyn ne. Se on fine.
Ihania ja upeita ootte kaikki, ja loppujen lopuks se sisäinen kauneus merkitsee enemmän!❤️
Paras keino on kuunella BTS:än Idol-biisi ja kuvitella että ite oot laulun päähenkilö. Koska se toimii mut ei kannata hurahtaa kokonaan siihen. Itse en edes käytä meikkiä ja näytän silti hyvälle. Ja minä en hyväksy muutamaa juttua mutta kumminkin ne asiat näkyy yleensä eniten kotona. Sanon itseäni normaaliksi eli en ole luurangon laiha enkä itseasiassa ole millään lailla ali- tai ylipainoinen vaan siitä välistä. Musiikki on ollut minulle pitkään TODELLA TÄRKEÄÄ että se toimii mutta jos pitäisi verrata niin vertaa mikä sinussa on paremmin ja mikä heillä ei välttämättä ole. Itse en suosittele…