Mä oon pitkää miettinyt että miten pääsen eroon mun todella ikävästä jalkapallo valmentajasta. Olen yrittänyt monesti murtaa kättäni jottei minun tarvitsisi kestää typerää valmentajaa joka ei anna mun pelata peleissä ja suosii muita. Välillä tajuan että oonko oikeesti noin idiootti mutta joskus vain mietin että näin pääsen hänestä eroon. Lopettaminen ei onnistu siitä syystä että vanhemmat sanoo että kyllä sä kestät sitä mutta en oikeasti kestä. Käden murtamisella hyötyisin: ettei tarvitse pelata enään tällä kaudella ja pääsisin eroon valmentajasta. Kertokaa mikä olisi tässä tilanteessa parasta !
Mitäs muuta kuin vain lopetat pelaamisen. Ei kai se niin vaikeaa ole, jonkin tekemättä jättäminen.
Voii sinuaa :(
Jos vanhemmat ei usko, niin voit mennä puhumaan jollekkin muulle luotettavalle aikuiselle (esim. terkkari, koulukuraattori,opettaja) tästä valmentajasta tai sitten menet itsepuhumaan hänelle siitä, kuinka hän käyttäytyy sinua kohtaan!
Voit myös vaihtaa joukkuetta…
Mutta älä kättä murra!
Heippa! :)
Nyt olisi paras miettiä, haluatko vielä pelata jalkapalloa tulevaisuudessa esim. valmentajan ja oikean joukkueen kanssa vaikka muualla?
Jos nimittäin kuitenkin tykkäät jalkapallosta niin paras vaihtoehto varmaan olisi vaihtaa harrastuspaikkaa (aika monissa paikoissa kai on kuitenkin yksityisiä ja kunnan tarjoamia jalkapallovalmennuksia yms ja valmentajatkin vaihtuu), mutta jos et välttämättä halua jatkaa ko. harrastusta niin helposti voit lopettaa sen.
Tiedän että vanhemmat patistaa harrastuksiin vähän liiankin innokkaasti, mutta harrastuksen kuuluu olla kivaa, jos jalkapallotunti loppuu siihen että yrität murtaa kätesi niin ei se nyt niin kivalta kuulosta.
Jos siis oot varma ettet ainakaan nyt jaksa enää jalkapalloa, sano valmentajalle että lopettaisit tunnit tähän etkä tule enää uudelleen. Ei vanhemmat sua kuitenkaan voi pakottaa sitä palloa potkimaan tai kentälle juoksemaan!
Ja jos tulee ikävä tai muuten vaan tylsää niin aina voi käydä kattomassa tuntia tai alottamassa uuden harrastuksen :)
Mutta älä ihmeessä yritä murtaa kättäsi tai tehdä mitään muutakaan! Harrastan itse lajia jossa käsi voi murtua pahastikin ja monilla se vanha murtunut käsi ei toimi enää niin hyvin kuin ennen. Se kuitenkin luun lisäksi voi murtaa myös niitä hermoja yms, joten ei ole mitään takuuta toimiiko se sitten kipsin tai leikkauksen jälkeen yhtä hyvin, tunteeko sillä kunnolla jne. Joten puhu mieluumin vanhemmillesi ja sano ettet nauti jalkapallon pelaamisesta, jos mahdollista niin voisitte vielä sopia asiasta valmentajan kanssa sillä puhuminen aina auttaa ja valaisee tilannetta.
Tsemppiä, siunausta ja aurinkoista kevättä sulle! :)
Hei,
Hyvä, että otit yhteyttä meihin, olit tosi rohkea. Kirjoitit asiasta, jonka selvittämiseen olisi tosiaan tärkeää saada aikuisen apua. Löytyykö lähipiiristäsi sellaista aikuista, jonka puoleen voisit kääntyä? Tietävätkö vanhempasi ajatuksistasi? Kouluissa ja oppilaitoksissa tällaisia tilanteita varten on myös esimerkiksi kouluterveydenhoitaja tai koulukuraattori, jotka osaavat ja haluavat auttaa. Sinua lähellä olevista auttavista tahoista löydät lisätietoa Nuortennetin Mistä apua? –osiosta (www.mll.fi/nuortennetti/mista_apua).
Voit myös soittaa meille Lasten ja nuorten puhelimeen numeroon 116 111, joka on auki arkisin klo 14-20 ja viikonloppuisin klo 17-20 (puhelu on maksuton ja luottamuksellinen) tai kirjoittaa MLL:n Lasten ja nuorten nettikirjepalveluun (www.mll.fi/nuortennetti). Saat kirjeeseesi henkilökohtaisen vastauksen luotettavalta aikuiselta. Voit myös chatata kanssamme ma-ke klo 17-20.
Vaikka tuntuu, että elämässä ei juuri nyt valoa meinaa näkyä, niin uskon, että toivoa on. Ethän jää ajatustesi ja huoliesi kanssa yksin, olemme mielellämme tukenasi!
[osa tekstistä poistettu]
Mitä tehdä jos ei vaan pysty puhumaan siitä kellekkään aikuiselle.
Hei!
Hienoa, kun rohkeasti kirjoitit ja kysyt mitä voi tehdä, jos ei yksinkertaisesti vain pysty puhumaan itsetuhoisuudesta aikuisille. Usein on juuri näin, että itsetuhoisuudesta, kuten muistakin vaikealta tuntuvista jutuista, voi olla iso kynnys aluksi kertoa. Ehkä mielessä pyörii, että miten minuun ja kertomaani suhtaudutaan, mitä siitä mahdollisesti seuraa. Tai mitä jos ei uskota. Usein itsetuhoisuuden takana on jokin asia, mikä painaa kovasti mieltä.
Jos nyt ajattelet elämääsi, niin tunnistatko, painaako jokin asia sinua tosi paljon? Onko viime aikoina tapahtunut jotain, mikä on saanut sinut vahingoittamaan itseäsi? Joskus voi olla niin, että ahdistus tuntuu niin isolle, ettei siihen löydy sanoja eikä tiedä, miten sitä pahaa oloa voisi helpottaa. Kokemuksemme mukaan paha olo voi helpottaa, kun sitä pääsee pohtimaan jonkun toisen kanssa. Aikuinen voi esittää sinulle kysymyksiä, joita pohtimalla olosi voi helpottua.
Joskus elämä ei ole helppoa ja se ottaa tosi koville, joten
ahdistus on tosi ymmärrettävä juttu. Se on oikeastaan aika normaali kehon viesti siitä, että nyt jokin huoli on niin iso, että siihen tarvitsisi toista ihmistä tueksi. Joskus auttaa, kun kertoo luotettavalle kaverille, mikä mieltä painaa. Tai joskus kertomisen voi aloittaa juuri näin kirjoittamalla keskustelupalstalle, kuten sinä rohkeasti teit. Hienoa, otit jo ensimmäisen askeleen!
Jos puhuminen tuntuu vaikealle, voit kirjoittaa nettikirjeen meille osoitteessa Nuortennetti.fi. Päivystäjämme ovat tottuneet vastailemaan tämänkin tyyppisiin kirjeisiin ja huolesi otetaan todesta. Voit kirjoittaa vaikkapa useamman kirjeen ja jossain vaiheessa kokeilla chat-palveluammekin. Kirje- ja chatpalvelussa saat henkilökohtaisemman vastauksen, joten voimme paremmin tukea sinua.
Yksin ahdistuksen kanssa ei kannata jäädä, koska silloin paha olo vain kasvaa. Haluamme olla tukenasi! Useat nuoret ovat palanneet kertomaan meille, kuinka heidän olonsa on helpottunut, kun saivat vain kerrottua jollekin. Uskon, että myös sinun olosi voi helpottua <3
Voimia sinulle ja kirjoitathan taas uudestaan!