Hei :) en oo ihan varma kuuluuko tämä juttu tälle palstalle, mutta menköön. Eli: 9. luokan syksyllä eräs kaverini kiusasi minua alituiseen haukkumalla tyhmäksi ja ties miksi, koska hänellä itsellään oli sillon menossa hyvin hankala vaihe elämässään. Hän kuitenkin pyysi anteeksi myöhemmin ja ystävyytemme parani. Hän ei ole sanonut mitään loukkaavaa pitkään aikaan, mutta ystäväni sanat vaikuttivat itsetuntooni hyvin voimakkaasti ja aloin ajatella, että olen oikeasti todella typerä enkä koskaan ole ollutkaan millään tavalla fiksu (vaikka ystäväni kertoikin, ettei tarkoittanut oikeasti mitään, mitä aiemmin oli sanonut). Joskus myös satutan itseäni fyysisesti tämän takia (raapimalla). Äidilleni en uskalla jutella, sillä hän ylireagoi usein voimakkaasti. Isäni kuoli pari vuotta sitten, joten hänellekään puhuminen ei juuri onnistu. Mitä minä voin tehdä?? En haluaisi mennä minnekään psykiatrille tms.
Suosittelen, että keskustelisit henkilön kanssa keneen luotat eniten. Minulla oli sama tilanne pari vuotta sitten. En itsekkään halunnut kertoa äidille, mutta se osottautuikin oikeaksi ratkaisuksi.
