Moi! Mä oon siis melko perus 12vuotias, kutosella oleva tyttö. Mua kiusattiin viimevuos, jonka takia mun itsetunto romahti aika vahvasti, vaikka ei se koskaan mikään hyvä oo ollu. En kykene mennä enää mihinkään ilman meikkiä, en edes olemaan kotona ilman meikkiä useesti kun muita on kotona, ja sehän toki on aika outoa mun ikään nähden, erityisesti koska ennen olin vähän ”poikamainen”. Mä myös _vihaan_ mun kroppaa. Mä oon liian pitkä ikäisekseni. Muuten ottaen mä taas oo melko lyhyt, mut miks mun piti kasvaa nuorena paljon eikä tasasesti niinkun muut? Ja oon myös hirveen läski ja kaikki muut tytöt on kauniita ja siroja. Mua myös ahistaa että mua luullaan aina lähes mun isosiskon ikäseks, tai vanhemmaks. Se ei oo yhtään niin kivaa mitä vois luulla! Oon yrittäny laihuttaa moneen otteeseen, mut mun vanhemmat ostaa melkein joka pv herkkuja, ja eihän kenenkään itsekuri riitä siihen että kaikkialla on herkkuja ja itte syö sen 1-2krt päivässä(kai).. Oon mä kai jotenkin onnistunu ees vähän, sillä mun painoindeksi on laskenu jollain 1,5numerolla, ja paino itsessään päälle 2kiloa, mut ei ne tulokset vielä näy missään. Käyn tällähetkellä kotikoulua, koska mun ahistus meni niin pahaks kiusaamisen takia, etten sopeutunu enää ees kouluun(kuka on niin sairas ettei pysty käymään ees koulua??). Kuitenkin tää on ihan syvältä, 24/7 kotona. Tunnen oloni yksinäiseks ja turhaks, ja minuutit tuntuu tunneilta. En onnistu ees tekemään mitään tehtäviä, ja oon tippunu kiusaamisen ja tän kaiken takia 9-10oppilaasta sinne 6oppulaaks.. Laihuttaminenki on vaikeeta kun on vaan kotona. No, nyt mulle sit sanottiin että pääsen (jos kyydit onnistuu..)tammikuusta uuteen kouluun, vähän kauempaa lähempää keskustaa, mutten tiiä miten selviin ees sinne asti. Joulu on tulossa(siihenki on kyllä vielä ikuisuus)ja se tarkottaa VIELÄ enempää mättöä. Pystyn syömään herkkuja, eli mulla ei oo mitään syömishäiriötä, mutta mun omatunto vaan kirkuu mulle, ja etin kaikki yöt netistä sit laihutusvinkkejä, vaikka se aika säälittävää onkin. Mulla on jo muutenkin uniongelmia. Haluisin vaan kouluun ja normaaliin arkeen NYT, mut samaan aikaan mua pelottaa et kaikki sielläkin näkee mut vaan säälittävänä, läskinä, ja helppona kiusaamisen kohteena, ja mä en enää vaan kestäis jos joutuisin uudestaan kokemaan sen kiusaamisen, niin rikki mä siitä menin, henkisesti että fyysisesti. Käyn siis puhumassa jo mun ongelmista jollekkin tyypille psykiatrisella osastolla, mut ei se tunnu auttavan ja pääsenkin sinne vaan jonkun kerran kuussa. Ja se on tarkotettu pikkulapsille, ja nuorten osastolle mä oon vielä parikuukautta liian nuori, nii ei se mun ongelmia ymmärrä.. Mä en vaan tiiä mitä tehä, oon jumissa. Näytän jo siltä varmaan että mulla ois kaikki hyvin, mut oon silti lähes yhtä pahassa jamassa kun kiusaamisaikoina, tai pahemmassa!
Moi,
tosi ikävä kuulla, että sulla on paha olla ja oot joutunut kokemaan sellaisia asioita, joita ei haluaisi kenenkään kokevan! :(
On upeaa, että pystyt kirjoittamaan asiasta noin avoimesti. Ja hyvä, kun et jää yksin asian kanssa. Oletko puhunut jonkun aikuisen tai ulkopuolisen kanssa huolenaiheistasi, liittyen esimerkiksi ulkonäköön ja muutenkin ahdistukseen? Ja ei kai kotikoulu tarkoita sitä, että täytyy olla 24/7 vain neljän seinän sisällä? Ahdistus voisi helpottaa, jos lähdet lenkille, leffaan, kirjastoon tai mitä vaan?
Jos kaipaat luottamuksellista juttuseuraa,
Lasten ja nuorten puhelin
p. 116 111 (puhelu on maksuton)
ma–pe klo 14–20
la–su klo 17–20
Toivottavasti joululoma rentouttaa! Kaikkea hyvää!
Kata, verkk@ri
