Moi. Oon 7luokalla. Mun itsetunto on hiipunut kiusaamisen myötä. Ei jaksa enää lukee kokeisiinkaan tai muutakaan. Mitä teen?
Mooikka !
Harmillinen tapaus!);
Mutta luulen, että kun oot oma itsesi ja olet välittämättä kiusaamisesta (riippuu tietysti millaista se on?). Muakin kiusattiin monesta syystä mutta nyt se on loppu koska en reakoinut näiden ihmisten ilkeisiin kuittailuihin. Ensin masensi & tuntui ettei mikään kiinnosta, mutta sitten tapasin erään ihanan ihmisen jonka kanssa pystyin puhumaan ja nyt olen ollut rohkeasti oma itseni. Säkin pystyt!
Tsemiä && Haleja sulle, älä menetä opiskelunhaluas niiden idioottien takia! Sä et todellakaan ole niiden arvoinen! ;)
Mooikka !
Harmillinen tapaus!);
Mutta luulen, että kun oot oma itsesi ja olet välittämättä kiusaamisesta (riippuu tietysti millaista se on?). Muakin kiusattiin monesta syystä mutta nyt se on loppu koska en reakoinut näiden ihmisten ilkeisiin kuittailuihin. Ensin masensi & tuntui ettei mikään kiinnosta, mutta sitten tapasin erään ihanan ihmisen jonka kanssa pystyin puhumaan ja nyt olen ollut rohkeasti oma itseni. Säkin pystyt!
Tsemiä && Haleja sulle, älä menetä opiskelunhaluas niiden idioottien takia! Sä et todellakaan ole niiden arvoinen! ;)
Hei!
Sun kannattaa mennä kertomaan asiasta jollekulle, tiiän kokemuksesta:). Silloin ei ole enää yksin asian kanssa, ja se jos mikä helpottaa, vaikka jo ajatus tilanteesta kertomisesta voi tuntua vaikeelta. Tuo joku voi olla kaveri, vanhemmat tms. Kannattaa myös ottaa koulukuraattoriin tai opettajaan yhteyttä, sillä silloin päästään laittamaan kiusaamiselle piste, muuten se voi vain pahentua.
Mä uskon et oot hieno ihminen, ja kenen tahansa omanarvontunto laskee kiusaamisen myötä. Itselläni juuri seiskaluokka oli vaikein, sillä olin ikäänkuin luokan silmätikku. Oli vain muutamia tyyppejä jotka varsinaisesti kiusasivat minua, mutta muut eivät siihen puuttuneet, vaan olivat hiljaa. Itselläni auttoi kuitenkin se, että aloin etsimään itselleni kavereita ja ilmoitin kiusaamisesta. Sitä tosin kadun, etten kertonut asiasta pitkään aikaan kenellekään ja sitten kun tein sen, tuntui kirjaimellisesti siltä kuin raskas taakka olisi pudonnut harteilta. Oma tilanteeni helpottui kasilla ja ysillä myös sen takia, että minun ja kiusaajieni näkemyserot tasoittuivat iän myötä. Tsemppiä sinulle, toivottavasti, tämä auttoi!
minulla on 3 lasta josta jo kaksi on aikuista. Kaikkia on kiusattu kolussa. Ylipainolla ei ole ollut mitään tekemistä kiusaamisen kanssa. Kun sain selville lapsiltani aina kiusaajan kävin itse sanomassa kiusaajalle, että miltä tästä tuntuisi jos minä aikuisena alkaisin kiusaamaan tätä kiusaajaa, ja sanoin että jos ei lopu niin tulen ilmoittamaan vanhemmille ja kouluun ja huolehdin siitä, että se loppuu. Se kiusaaminen loppui siihen. Kyllä suosittelisin sinua kertomaan vanhemmille tai koulukuraattorille tai koulupsykologille. Älä jätä asiaa hoitamatta ja älä jää yksin asian kanssa. Vanhemmat ja aikuiset ovat sitä varten että tukevat. Jos olisin sinun vanhempi huolehtisin että kiusaaminen loppuu. Hyvää jatkoa sinulle.
Hei! Elä lannistu kun sinua kiusataan. Asiasta pitää aina kertoa jollekkin henkilölle että kiusaaminen loppuisi. Tukioppilaisiin (jos koulussasi on sellaisia), koulukuraattoriin opettajiin ja kouluterveydenhoitajaan voi aina luottaa. Itse olen ajanut kiusaamis tapauksia eteenpäin aina ja ollut tukena kiusattuja kohtaan. Suosittelen että kerrot jollekin luotettavalle henkilölle asiasta
mooooi! mun neuvo tähän on, että puhu ihmeessä jollekin! Kun oot seiskaluokalla, niin teillä on varmasti luotettavat ja avoimet tukarit, jotka mielellään auttaa sua joka tilanteessa. ja se saattaa olla helpompaakin puhua aluksi jollekin lähemmäs saman ikäistä, kuin jos vaikka menisi suoraan opettajalle kertomaan.
Ja muista aina, et ainoo mitä kiusaajat haluaa, on reaktio. se ruokkii niitä lisää, se saa ne jatkamaan. Kill your haters with kindness!
Ajatteles, jos olisit itse kiusaaja, ja henkilö jota kiusaat (esim haukut) ei välittäisi pätkääkään, vaan hymyilisi sinulle, kertoisi jonkun kehun itsestäsi ( esim. jos tämä kiusaaja nyt haukkuu kuinka jokin vaatteen väri kauheasti häiritsee, johon haukunnan kohde vastaa pitävänsä väristä ja samalla pitävänsä tämän kiusaajan paidasta) ja antaisi kiusaajan olla eikä välittäisi pätkääkään mitä tämä sanoo. tulisiko kiusaajalla huono omatunto? mennä nyt haukkumaan mukavaa ihmistä.
älä anna ulkopuolisten vaikuttaa omaan kuvaasi itsestäsi.
Ne ei tiedä susta kuin nimen, miltä näytät, mitä juuri sillä hetkellä teet. Ne eivät tunne sun tarinaasi, ne ei tiedä mitä oot kokenut, ne ei tiedä susta mitään.
ps. mikäli kiusaajat ovat poikia, pojat tulee kehityksessä aina vähän jälkijunassa, ne ei ajattele ennen kuin sanoo, ne kerjäävät huomiota huutelemalla turhuuksia toisten elämästä, mitkä eivät edes pakolla ole totta. sama koskee myös tyttöjä.
ja usein kiusaajat ovat jostain kateellisia kiusatulle, ehkä hyvästä kropasta? ehkä kauniista hymystä? ehkä hyvistä kavereista? ehkä hyvästä omatunnosta? ehkä itsevarmuudesta?
ja haukkumalla tätä ominaisuutta he yrittävät saada sinut luopumaan siitä. Jos hymyilet paljon, olet ilonen persoona, se saattaa jotain kovanaamaa ärsyttää, jolloin hän yrittää pilata sen.
älä anna periksi.
itse olin myös seiskalla kiusattu, huutelivat nimillä ja tönivät käytävillä, en edes tiennyt miksi.
haukkuivat läskiksi, se ei haitannut, koska tiesin kuinka helppoa jotain on sillä nimellä haukkua. kaikki tiesivät että urheilin. miksi välittää muiden kertomista valheista?
Haukkuivat horoksi, en ole edes koskaan seurustellut/paljoakaan jutellut pojille/edes halunnut minkään laista suhdetta, enemmänkin olen ollut omissa oloissani, miten se tekee minusta horon?
Haukkuivat homoksi, sitä en ollut, siihen ei ollut todisteitakaan. muutenkaan en näe homoissa mitään vikaa, enemmänkin se on suloista, kuinka joku uskaltaa olla rohkeasti erilainen!
Haukkuivat hyödyttömäksi, se vähän kirpaisi,mutta hei, he näkevät minusta vain persoonan joka olen koulussa. Kotona tein paljon kotitöitä, käyn kesätöissä ja olen kaikkea muuta kuin hyödytön.
oon muuten myös kauheen laiska. laiskuus on rennon merkki.
Ja tuosta opiskelumotivaation puutteesta, itseäkään ei huvittaisi pätkääkään, mutta kun tunnilla vähän kuuntelee ja tekee muutaman tehtävän ja koetta edellisenä iltana vähän vilaisee kirjaa niin helposti menee läpi.
7 on tosi hyvä numero! siihe yltää jo vähäl opiskelul, esim kun kirjottaa tunnilla tarkasti ja ajatuksella muistiinpanot, tällä saattaa yltää jo kasiinkin. kiitettäviin jo tarvitaan enemmän työtä, mutta hyvä se harjoituksella tulee!
tsemppiä ja koita jaksaa, parin viikon päästäkin jo joululoma, loman jälkeen varmasti jaksat paremmin :)
Hei! Aattelin vastata sulle, sillä must tuntuu ihan tolta samalta.. Oon ite tosin ”jo” 16. Olis kiva jutella enemmänki?
Mäkin ajattelin pitkään olevani ruma, mutta hitaasti kun oikein peilin edessä kasvojani tutkailin niin aloin vähitellen löytää itsestäni kauniita piirteitä. Ei kannata aina verrata omia kasvoja toisiin, koska me ollaan kaikki erinäköisiä. Mulla meni aika kauan todeta itse olevani kaunis. Ei muakaan ole kukaan kehunut. Ei kannata ajatella pitääkö muut sun ulkonäöstä, pääasia että olet itse omiin kasvoihisi tyytyväinen. Voimia sulle. :)
Moi!
Mä oon itsekin kokenut saman, epäilemättä kaikki muutkin. Ulkonäköpaineet voivat alkaa hallitsemaan eityisesti nuorten elämää, tehdä siitä rankkaa ja vaikeaa. Jos kaverisi mollaavat sinua, se on merkki siitä etteivät he ole oikeita, tunnollisia kavereita. Kannattaa kuitenkin puhua vanhemmillesi, kouluterveydenhoitajalle, ja jollekkin luotettavalle aikuiselle mollaamisesta. Olen ylpeä sinusta että uskaltauduit kirjoittamaan, etkä padonnut huonoa oloa sisällesi. Jokainen on kaunis vaikka kuinka itse väittää muuta. Olet rakas vaikkemme tunnekkaan, pysy vahvana ♥
Kuulostaa kurjalta! :(
Sun tilanteesi kuulostaa tosi tutulta, mietin samoja asioista vähän aikaa sitten. Tuli paha olo kun kukaan ei sanonut että hei, oot nätti, tuntui ettei kukaan ollut kiinnostunut mun asioistani ja huomasin vain ne negatiiviset jutut elämässä.
Toi on kyllä aika normaalia, monille tulee samanlaisia tuntemuksia joten et ole mitenkään ”epänormaali omituisuus” ja eihän aina voikkaan olla ihana pirteä olo.
Toivoisin kuitenkin että yrittäisit hyväksyä itsesi sellaisena kun olet! Kuulostat kuitenkin älykkäältä ihmiseltä ja en voi sanoa että kukaan olisi ruma tai ällöttävä, vaikka siltä välillä tuntuukin.
Mäkin pidän välillä itseäni aika karmivana ilmestyksenä kun vertaa kavereihin tai joskus jopa ammattimalleihin (siihen tulokseen ei kyllä pääse kun photoshopilla).
Mutta niin, olet varmasti tosi nätti ja kiva ihminen joten kehotan sua että älä tuhlaa aikaa liikaan murehtimiseen, siitä tulee vaan huonompi olo!
Ja et todellakaan epäonnistu kaikessa! Välillä siltä kyllä tuntuu, varsinkin kun on tullut useampia vastoinkäymisiä. Niistä kuitenkin selvitään ja olisi tosiaan hyvä jos pystyisit puhumaan jollekin jos harmittaa?
Onko sulla luotettavaa kaveria, perheenjäsentä tai muuta läheistä jolle voisit kertoa tästä? Vanhempasi kyllä varmasti rakastavat sua vaikka tuntuu että ”perhe vaan nalkuttaa kokoajan”, samaten kuten sun kaverisi ja muut läheisesi susta välittävät!
Myös esimerkiksi kouluhenkilökunnalle (psykologi, kuraattori, terveydenhoitaja tai vaikka luokanvalvoja) voi jutella :)
Myös MLL:n chat, puhelin ja kirjepalveluihin kannattaa tukeutua, pääset juttelemaan luotettavan aikuisen kanssa ja miettimään ratkaisuja ongelmiin!
Joten älä ihmeessä luovuta, olet rakastettu ja arvokas ihminen :) ihmiset ei aina muista tai osaa huomauttaa positiivisista asioista ja kun miettii niin monesti ne jotka sitä haluaisi, ei välttämättä itsekään tee niin kovin usein toisille, joten ei kannata hätääntyä siitäkään, ollaan kaikki kyllä tykättyjä :)
Tekemistä joka saa ajatukset välillä muualle, voisi saada vaikka harrastuksesta? Ihan itsenäistä toimintaa vaikka piirtämistä tms, tai menemällä vaikka ihan harrastuksiin (urheilu, musiikki…).
Asiat kyllä kirkastuu aina vaikka joskus tuntuisi vähän toivottomalta, toivon siis sulle kaikkea parasta ja siunausta! :)
voi ei suuri kiitos kaikille!! ❤❤ ootte ihania kaikki oon ihan sanaton ääw :3