itsetunto

Mooikka !
Harmillinen tapaus!);
Mutta luulen, että kun oot oma itsesi ja olet välittämättä kiusaamisesta (riippuu tietysti millaista se on?). Muakin kiusattiin monesta syystä mutta nyt se on loppu koska en reakoinut näiden ihmisten ilkeisiin kuittailuihin. Ensin masensi & tuntui ettei mikään kiinnosta, mutta sitten tapasin erään ihanan ihmisen jonka kanssa pystyin puhumaan ja nyt olen ollut rohkeasti oma itseni. Säkin pystyt!
Tsemiä && Haleja sulle, älä menetä opiskelunhaluas niiden idioottien takia! Sä et todellakaan ole niiden arvoinen! ;)

minulla on 3 lasta josta jo kaksi on aikuista. Kaikkia on kiusattu kolussa. Ylipainolla ei ole ollut mitään tekemistä kiusaamisen kanssa. Kun sain selville lapsiltani aina kiusaajan kävin itse sanomassa kiusaajalle, että miltä tästä tuntuisi jos minä aikuisena alkaisin kiusaamaan tätä kiusaajaa, ja sanoin että jos ei lopu niin tulen ilmoittamaan vanhemmille ja kouluun ja huolehdin siitä, että se loppuu. Se kiusaaminen loppui siihen. Kyllä suosittelisin sinua kertomaan vanhemmille tai koulukuraattorille tai koulupsykologille. Älä jätä asiaa hoitamatta ja älä jää yksin asian kanssa. Vanhemmat ja aikuiset ovat sitä varten että tukevat. Jos olisin sinun vanhempi huolehtisin että kiusaaminen loppuu. Hyvää jatkoa sinulle.

mooooi! mun neuvo tähän on, että puhu ihmeessä jollekin! Kun oot seiskaluokalla, niin teillä on varmasti luotettavat ja avoimet tukarit, jotka mielellään auttaa sua joka tilanteessa. ja se saattaa olla helpompaakin puhua aluksi jollekin lähemmäs saman ikäistä, kuin jos vaikka menisi suoraan opettajalle kertomaan.

Ja muista aina, et ainoo mitä kiusaajat haluaa, on reaktio. se ruokkii niitä lisää, se saa ne jatkamaan. Kill your haters with kindness!
Ajatteles, jos olisit itse kiusaaja, ja henkilö jota kiusaat (esim haukut) ei välittäisi pätkääkään, vaan hymyilisi sinulle, kertoisi jonkun kehun itsestäsi ( esim. jos tämä kiusaaja nyt haukkuu kuinka jokin vaatteen väri kauheasti häiritsee, johon haukunnan kohde vastaa pitävänsä väristä ja samalla pitävänsä tämän kiusaajan paidasta) ja antaisi kiusaajan olla eikä välittäisi pätkääkään mitä tämä sanoo. tulisiko kiusaajalla huono omatunto? mennä nyt haukkumaan mukavaa ihmistä.

älä anna ulkopuolisten vaikuttaa omaan kuvaasi itsestäsi.
Ne ei tiedä susta kuin nimen, miltä näytät, mitä juuri sillä hetkellä teet. Ne eivät tunne sun tarinaasi, ne ei tiedä mitä oot kokenut, ne ei tiedä susta mitään.

ps. mikäli kiusaajat ovat poikia, pojat tulee kehityksessä aina vähän jälkijunassa, ne ei ajattele ennen kuin sanoo, ne kerjäävät huomiota huutelemalla turhuuksia toisten elämästä, mitkä eivät edes pakolla ole totta. sama koskee myös tyttöjä.

ja usein kiusaajat ovat jostain kateellisia kiusatulle, ehkä hyvästä kropasta? ehkä kauniista hymystä? ehkä hyvistä kavereista? ehkä hyvästä omatunnosta? ehkä itsevarmuudesta?
ja haukkumalla tätä ominaisuutta he yrittävät saada sinut luopumaan siitä. Jos hymyilet paljon, olet ilonen persoona, se saattaa jotain kovanaamaa ärsyttää, jolloin hän yrittää pilata sen.
älä anna periksi.

itse olin myös seiskalla kiusattu, huutelivat nimillä ja tönivät käytävillä, en edes tiennyt miksi.
haukkuivat läskiksi, se ei haitannut, koska tiesin kuinka helppoa jotain on sillä nimellä haukkua. kaikki tiesivät että urheilin. miksi välittää muiden kertomista valheista?
Haukkuivat horoksi, en ole edes koskaan seurustellut/paljoakaan jutellut pojille/edes halunnut minkään laista suhdetta, enemmänkin olen ollut omissa oloissani, miten se tekee minusta horon?
Haukkuivat homoksi, sitä en ollut, siihen ei ollut todisteitakaan. muutenkaan en näe homoissa mitään vikaa, enemmänkin se on suloista, kuinka joku uskaltaa olla rohkeasti erilainen!
Haukkuivat hyödyttömäksi, se vähän kirpaisi,mutta hei, he näkevät minusta vain persoonan joka olen koulussa. Kotona tein paljon kotitöitä, käyn kesätöissä ja olen kaikkea muuta kuin hyödytön.
oon muuten myös kauheen laiska. laiskuus on rennon merkki.

Ja tuosta opiskelumotivaation puutteesta, itseäkään ei huvittaisi pätkääkään, mutta kun tunnilla vähän kuuntelee ja tekee muutaman tehtävän ja koetta edellisenä iltana vähän vilaisee kirjaa niin helposti menee läpi.
7 on tosi hyvä numero! siihe yltää jo vähäl opiskelul, esim kun kirjottaa tunnilla tarkasti ja ajatuksella muistiinpanot, tällä saattaa yltää jo kasiinkin. kiitettäviin jo tarvitaan enemmän työtä, mutta hyvä se harjoituksella tulee!

tsemppiä ja koita jaksaa, parin viikon päästäkin jo joululoma, loman jälkeen varmasti jaksat paremmin :)

Mäkin ajattelin pitkään olevani ruma, mutta hitaasti kun oikein peilin edessä kasvojani tutkailin niin aloin vähitellen löytää itsestäni kauniita piirteitä. Ei kannata aina verrata omia kasvoja toisiin, koska me ollaan kaikki erinäköisiä. Mulla meni aika kauan todeta itse olevani kaunis. Ei muakaan ole kukaan kehunut. Ei kannata ajatella pitääkö muut sun ulkonäöstä, pääasia että olet itse omiin kasvoihisi tyytyväinen. Voimia sulle. :)

Kuulostaa kurjalta! :(
Sun tilanteesi kuulostaa tosi tutulta, mietin samoja asioista vähän aikaa sitten. Tuli paha olo kun kukaan ei sanonut että hei, oot nätti, tuntui ettei kukaan ollut kiinnostunut mun asioistani ja huomasin vain ne negatiiviset jutut elämässä.
Toi on kyllä aika normaalia, monille tulee samanlaisia tuntemuksia joten et ole mitenkään ”epänormaali omituisuus” ja eihän aina voikkaan olla ihana pirteä olo.

Toivoisin kuitenkin että yrittäisit hyväksyä itsesi sellaisena kun olet! Kuulostat kuitenkin älykkäältä ihmiseltä ja en voi sanoa että kukaan olisi ruma tai ällöttävä, vaikka siltä välillä tuntuukin.
Mäkin pidän välillä itseäni aika karmivana ilmestyksenä kun vertaa kavereihin tai joskus jopa ammattimalleihin (siihen tulokseen ei kyllä pääse kun photoshopilla).
Mutta niin, olet varmasti tosi nätti ja kiva ihminen joten kehotan sua että älä tuhlaa aikaa liikaan murehtimiseen, siitä tulee vaan huonompi olo!

Ja et todellakaan epäonnistu kaikessa! Välillä siltä kyllä tuntuu, varsinkin kun on tullut useampia vastoinkäymisiä. Niistä kuitenkin selvitään ja olisi tosiaan hyvä jos pystyisit puhumaan jollekin jos harmittaa?
Onko sulla luotettavaa kaveria, perheenjäsentä tai muuta läheistä jolle voisit kertoa tästä? Vanhempasi kyllä varmasti rakastavat sua vaikka tuntuu että ”perhe vaan nalkuttaa kokoajan”, samaten kuten sun kaverisi ja muut läheisesi susta välittävät!
Myös esimerkiksi kouluhenkilökunnalle (psykologi, kuraattori, terveydenhoitaja tai vaikka luokanvalvoja) voi jutella :)

Myös MLL:n chat, puhelin ja kirjepalveluihin kannattaa tukeutua, pääset juttelemaan luotettavan aikuisen kanssa ja miettimään ratkaisuja ongelmiin!

Joten älä ihmeessä luovuta, olet rakastettu ja arvokas ihminen :) ihmiset ei aina muista tai osaa huomauttaa positiivisista asioista ja kun miettii niin monesti ne jotka sitä haluaisi, ei välttämättä itsekään tee niin kovin usein toisille, joten ei kannata hätääntyä siitäkään, ollaan kaikki kyllä tykättyjä :)
Tekemistä joka saa ajatukset välillä muualle, voisi saada vaikka harrastuksesta? Ihan itsenäistä toimintaa vaikka piirtämistä tms, tai menemällä vaikka ihan harrastuksiin (urheilu, musiikki…).
Asiat kyllä kirkastuu aina vaikka joskus tuntuisi vähän toivottomalta, toivon siis sulle kaikkea parasta ja siunausta! :)