Itsetyydyttäminen syntiä? Vertaistukea?
Hei!
Minulla on uskonnollinen tausta – olin lapsena monilla uskonnollisilla leireillä, ja osallistuin seurakunnan harrastustoimintaan aktiivisesti.
Minua häiritsee jatkuvasti ajatukset siitä, että masturbointi, pornon katselu ja jopa pelkkä fantasiointi olisi syntiä. Samoin seksuaalisessa mielessä katseleminen (esim. muiden tyttöjen rintoihin tai peppuihin kohdistuvat katseet) saa minut tuntemaan itseinhoa… ehkä tunnen, että Jumala on kieltänyt tämän minulta, mutta silti teen sen.
HUOM! Nämä ovat kaikille ihmisille ihan normaaleita asioita, seksuaalisuushan on luonnollista ja itsetyydytyskään ei ole synti vaikka olisi uskossa tai seurustelisi.
Kuitenkin, en pääse yli ajatuksesta, että Jumala olisi kieltänyt minulta seksuaalisuuden ja etenkin itsetyydyttämisen. Miten voin vakuuttaa itseni, ettei se ole syntiä?
Ehkä osa tätä on, että ajattelen minun olevan valmis seksiin vasta sitten, kun löydän kumppanin, jonka kanssa hankin lapsia. Myös seksin ”likaisuus” (eritteet jne.) saa minut ajattelemaan, ettei kilttien ja uskossa olevien ihmisten kuuluisi tehdä tällaista… Asiaa ei auta myöskään lainkaan, että olen sukupuolestani epävarma biseksuaali.
Onko täällä muita uskonnollisen kasvatuksen saaneita nuoria, joita askarruttavat samat asiat? Miten te suhtaudutte seksiin, itsetyydytykseen ynnä muuhun?
Hei sotku
Kiitos viestistäsi.
Asia, josta kirjoitit, on sellainen, että haluamme tarjota sinulle vertaistuen lisäksi
aikuisen tukea. Viestisi on siirretty kokonaisuudessaan myös ”Päivystäjä mukana keskustelussa”
-keskustelualueelle. Lasten ja nuorten puhelimen päivystäjät osallistuvat kyseisellä keskustelupalstalla
keskusteluun. Kun päivystäjä vastaa viestiisi, julkaisemme myös viestisi tai osan siitä. Tekstisi saatetaan julkaista ajoittain hitaammin kuin muilla keskustelualueilla.
Jos asiasi on kiireellinen, suosittelemme olemaan yhteydessä Lasten ja nuorten puhelimeen (116 111)
tai chattiin https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/lasten-ja-nuorten-puhelin/. Voit myös kirjoittaa
anonyymisti Lasten ja nuorten nettikirjepalveluun https://lasten-ja-nuorten.kirjepalvelu.mll.fi/.
Lämpimin terveisin,
MLL Nuortennetin ylläpito
Kristinuskossa on loppuen lopuksi hyvin vähän suoria ohjeita ja sääntöjä. Tämä johtunee siitä, että kristinusko on armouskonto, ei lakiuskonto. Kuitenkin syntejä tulisi välttää. Kuten on sanottu: Jumala ei tarvitse ihmisen hyviä tekoja. Ihmiset tarvitsevat hyviä tekoja. Miten epätäydellinen ihminen voisi auttaa täydellistä Jumalaa? Epätäydellinen ihminen voi kuitenkin olla avuksi toiselle epätäydelliselle ihmiselle. Hyvien tekojen jälki näkyy siis tässä ajassa.
Kun miettii, onko jokin asia syntiä vai ei, pitää miettiä, voiko asian tehdä Jumalan silmien edessä. Voiko toimia samalla uskoen oman toimintansa olevan oikein. Mitäänhän me emme voi Häneltä salata. Voi ajatella olevan kolme kategoriaa. Oma suhde Jumalaan, oma suhde lähimmäisiin ja oma suhde itseensä. Sitten pitää miettiä, loukkaako asia jotain näistä. Jos miettii, onko viinilasillinen silloin tällöin ravintola-annoksen kanssa syntiä, on mietittävä, loukkaako se Jumalaa. Voiko tehdä niin uskoen oman toimintansa olevan oikein. Loukkaako se lähimmäistä? Jos samassa seurueessa on tiukka absolutisti, pitäisikö ottaa toisen vakaumus huomioon? Mitä vaikutusta siitä on itselleen? Jos suvussa on paljon alkoholismia, voiko luottaa omaan päättäväisyyteen?
Me tarvitsemme Jumalan armoa joka tapauksessa riippumatta siitä, kuinka ”syntinen” on maallisessa mittakaavassa. Yksin Jeesus on ollut täysin synnitön. Ja kuka ei ole synnitön, on syntinen. Joka rikkoo lakia yhdessä kohtaa, rikkoo sitä kaikissa. Tämä on hyvä pitää mielessä asioiden syntisyyttä miettiessä: yksin armosta me pelastumme. Toisaalta tulee muistaa huolehtia uskosta: Kestääkö oma usko loputonta ei-syntiä-listan kasvamista. Tässä tulee armo-opin mahdollinen väärinymmärtämisen kohta. Voiko siis tehdä mitä huvittaa ja saada synnit anteeksi? Suurimmatkin synnit voi saada anteeksi Kristuksen nimessä. Mutta synnin jälki jättää ihmisen vasta maallisen ajan lopussa. Se on synnin saavutus. Kristuksen sovitustyön ansiosta synti ei kuitenkaan pysty iankaikkisen elämän turmelijaksi. Kristukseen uskovat eivät koskaan kuole. Mutta maanpäällisen elämän ajan on kyettävä elämään itsensä kanssa. Vaikka synnit saa anteeksi ja Jumala unohtaa ihmisen pahat teot, ei ihminen unohda. Lisäksi synti muuttaa ihmistä. Pitää siis miettiä, voiko uskoa tekojensa olevan sellaisia, ettei tarvitse loppuelämänsä katua niitä, vaikka uskoisikin saaneensa ne anteeksi.
Ehkä se ei ole kiinni uskonnosta ihan kokonaan, jos oot vaikka aseksuaali. Mä oon aseksuaali, ja musta seksi ja itsetyydytys yms on inhottavia asioita enkä haluis ikinä tehdä niitä. Voi se tietenkin olla myös uskonnon takia mutta muista, että jos haluat itsettyydyttää / tehdä seksiä / yms niin se on ihan ok (jos oot tarpeeksi vanha seksiin suomessa on suojaikäraja 16) itsetyydytyksessä ei ole ikärajaa ja sitä saa tehdä kuka tahansa. Se ei missään nimessä ole syntiä tai mitään sellaista (: Toivottavasti auttoi
Ei ole. Jumala ei todellakaan ole kieltänyt sulta seksuaalisuutta. Toi koko homma on propagandaa mitä katolinen kirkko (huom. Täytyy erottaa uskonto ja kirkko toisistaan) levitti keskiajalla ja joka on sitten jäänyt elämään.
Sun elämä, sun päätökset, [Osa tekstistä poistettu.]
Olen itse saanut hyvin uskonnollisen kasvatuksen (:
En ole homofoobikko enkä myöskään homoaktivisti, vaan pidän sitä jokaisen omana asiana, mihin uskoo, mitä haluaa, [Osa tekstistä poistettu.]