Moi. Suoraan asiaan.
Olen nyt 13-vuotias ja tämä juttu tapahtui, kun olin 11-12 v.
Oltiin yhellä leirillä ja mun yksi joukkuelainen tuli mun luokse, kun olin mun parhaan kaverin kanssa. Se sanoi ihan suoraan, että se tykkää musta. Siinä sitten mun paras kaveri vähän nauroi ja tuollaista ja lähti kävelemään pois ja minä lähdin kanssa sanomatta sanaakaan. Jotenkin tuntuu, että tää on maailman isoin juttu, enkä koskaan pääse yli, koska tein hänelle varmaan aika huonon mielen tällä tempulla.
Outo puoli tässä on se, että minä ja tämä tyyppi ollaan kavereita nykyisinkin, koska ollaan edelleen samassa joukkueessa. Se heittää vitsiä ja muuta tällaista mulle ja muuta. Mut silti jotenkin pelottaa ja ahdistaa, se mitä tein.
Tämä voi kuulostaa ihan kauhean pieneltä jollekin, mutta mulle tää on iso juttu edelleen. Aina omatuntoon sattuu, kun ajattelen sitä ja asiaa pahentaa se, että mä yliajattelen niin paljon.
Kiitos jos luit ja laitat vaikka jonkun tsemppiviestin. ❤️
Kannattaa vaan kertoo sille tyypille et sä oot niinku pahoillas jos oot aiheuttanut sille pahan mielen ja kertoo et se asia kaduttaa sua ja uskon että tää kyseinen tyyppi kyllä ymmärtää kun kerrot:)
Tsemppii💞💞 Uskon ettei se loukkaantunut siitä, tai ei ainakaan enää oo🫶🏻 Jos kuitenkin haluut, niin voit puhua aiheesta sille🫶🏻💞
Hei!
En todellakaa haluu vähätellä mut olitte kuitenki 10-11-vuotiaita joten tuskin se sille enää merkkaa mitään. Sanon nyt ihan suoraan et olithan sä aika kusipää mut kyl se on siitä yli päässy. Mut jos se sais sulle paremman olon nii voisithan sä sille vaikka joskus sanoo et oot pahoillas siitä mitä teit ja et olit kuitenki vielä nii nuori et oikei ei ollu viel hirveesti ymmärrystä siitä et mite siihe ois kannattanu reagoida.mut tsemppii sulle, kyllä kaikki järjestyy❤️
