Oon siis 12v täytän kohta 13. Mua ärsyttää ku mä joudun kertoo kaikest iskälle ku en äitin kanssa saa puhuu enkä olla yhteydessä😠😠😒😒. (Äiti osastolla, koska sil o psykoosi😒). Ja nii no mä joudun kertoo papatille kaikki. 1 Ärsyttävää ku sitku menkat alkaa ni on pakko kertoo iskälle😑, ja siis mul voi alkaa ne nytte ihamillovaa… 2 yläaste pelottaa ihan sairaasti.3 mua pelottaa et saanks mä kavereita mun tulevalta luokalta, oon tosi ujo ja arka joka saattaa vaikuttaa siihen paljonki, mul ei oo ollu oikeestaan yhtään aitoo kaverii koko mun koulu aikana, sit pelottaa et saaks yhtään kavereit silt luokalta jolle oon menos. eli mul alkaa koulu siis ens maanantain, seiskan terkka tarkastus tän viikon perjantaina jännittää ahistaa. Mä en jaksa tätä hirveetä tunne elämää,ääh koko ajan troiljoona eri tunnetta samaa aikaa suunnillee, mut se kai kuuluu tähän murkku ikää … Oon vanhin meidän perheen lapsista ja mul ei oo yhtää siskoi veljii vaa. Ärsyttäää ku joudun menee siihen trk tarkastukseen iskän kans. Onko joillekkin muillekin käyny näi?? Mua pelottaa aina et mitä muut ajattelee musta. Mua pelottaa aina et muut ei hyväksy mua sellaisena ku mä ite oon Joudun juttelee yhen lastenpsykiatrian sairaanhoitajan kanssa, koska meiän perhetilanne ja äkilliset muutokset, ainoo vaa et mä en haluu puhuu sille tyypille ku se puhuu mulle ku aikuiselle, sil tyypil on tosi lapselliset tavat, ja mua inhottaa olla sen seuras, sit yhen keskustelu kerran jälkee se yritti halata mua ja sen kosketus tuntu tooosi inhottavalta ja vastenmieliseltä, mitä mä voisin tehä? Onneks mä täytän kohta 13 ni mä ehkä pääsen siirtyy nuorisopsykiatrian puolelle, se tyyppi oli ainakin sillee et lastenpsykiatria ei voi tarjota mitää enää 13vuotiaalle et yleensä ne on sit nuorisopsykiatrian heinii, et ne pystyy tarjoo enemmän mun ikäiselle apuu täs meiän tilanteessa, ja ylipäätään mulle ku mä oon joutunut kestää niit äitin psykoottisia juttuja…… Nooh täs oli mun osa murheista
Heippa!
Ikävä kuulla sun tilanteesta ja pahoittelut, että jouduit odottamaan vastausta aika kauan. Toivottavasti siellä jo mieli parempi ja koulun aloitus sujunut hyvin?
Teidän perheen tilanne on kinkkinen, mutta muistathan että ei oma äiti ole ainut naishenkilö kenen kanssa puhua. Teini-iässä olisi tärkeää, että tytöllä olisi jokin mukava ja luotettava nainen lähellä. Olisiko sinulla jokin naispuolinen sukulainen, tuttu, ystävän vanhempi tai vaikka koulussa jokin aikuinen kenen kanssa jutella fiiliksistäsi?
Paljon tsemppiä! Toivottavasti asiat järjestyy, olen ihan varma että sä pärjäät!<3
