Eli siis oon bi tyttö ja alotin just ysiluokan. Sanotaan nyt vaikka niin että oon vähän sieltä isommasta päästä, en mikään laiha barbie nukke. Mua on alakoulussa kiusattukin mun vartalon takia aika rankasti ja oikeestaan se loppu/väheni minimiin vasta kun yläkoulu alko, eli siitä on jäänyt aika pahat psyykkiset jäljel ja mun itsetunto on tosi alhaalla. Yritän usein myös vähän korvata mun ulkonäköä sillä, et oikeesti laitan itteni täysillä koulutyöhön, mut se ei oikeestaan auta yhtään vaan saa mut tuntemaan oloni vielä pahemmaks koska odotan iteltäni täydellisyyttä mut en usein saavuta sitä, vaan kokeista tulee monessa aineessa esim 9,5 arvosanaksi. No joo, mutta siis itse ongelma on se, että nyt varsinkin lähikaikoina sitten on tuntunut siltä, että kaikki muut alkaa seurustelemaan yms. kun taas mua ei tunnu kukaan haluavan. Tiedän, että se on ihan normaalia loogisesti ajatellen, ettei kaikki 15v. saa heti poikaystävää/tyttöystävää/partneria mut silti tuntuu et jään jälkeen muista. Pahemmaks sen teki ehkä se, että kerroin viime vuonna mun sen hetkiselle ihastukselle et tykkään siitä ja se sano et haluis ekaks tutustuu paremmin. Sit ku yritettiin just tutustua yms. niin huomasin vaan et se on aivan liian hiljanen mulle, kun itse oon sellanen aika sanotaanko räikee, kaoottinen, kovaääninen ihminen. Sen takia se meidän juttu vähän niinku lopahti jo heti. Sen lisäks mun paras ystävä alkoi viime vuonna seurustelemaan sellasen tytön kanssa, josta se on pitänyt seiskan alusta asti, ja vaikka oon niin hirveen onnellinen sen puolesta, koska todella uskon että ne oikeesti kuuluu yhteen, tulee ikävän mustasukkainen olo, kun itsellä ei oo samanlaista. Sit kun huomaan vielä, että oon kateellinen, mulle tulee tosi syyllinen olo, koska tuntuu et ei mun pitäis kadehtia niitä ja että mun pitäis olla vaan onnelinen niiden puolesta.
Eli siis joo, oon 15v. tyttö joka ei varsinaisesti sovi yhteiskunnan ideaan ’kauneudesta’ ja joka on kiusaamisen takia menettänyt itsetuntoni aika vahvasti. Nyt ku kaikki muut on alkanu seurustelee, tulee ulkopuolinen olo, ja se alhainen itsetunto vaan pahenee, kun tuntuu että en mä vaan oo tarpeeks hyvä kellekään. Vinkkejä?
