okei pikkusen taustatietoo, oon kamppaillu syömisen kaa ja oman kehonki kaa ja oon ollu jo pitkään huonos kunnos. oon nyt jotenki sillee oppinu arvostaa kehooni mut mun on vielki hankala olla omas kehos ku joskus (päivittäin) tulee mieleen ne vanhat asiat, mitä oon tehny ja ajatellu kehostani.
oon jo melkei luovuttanu asian suhteen etten ehkä saa kunnollista apuu, koska vanhemmat ei kuuntele tai jos ne kysyy vaikka onko kaikki ok nii sanon vaa että joo. oon valehellu ittelleni et ei tää oo nii paha ja että ei mulla oo mitää traumoja, vaikka kyllä on ja kaikki ei oo hyvi. en vaa enää jaksa käsitellä tätä mitenkää ja haluisin taas v!!llellä, mutten anna ittelleni lupaa siihen. en mä enää ees osaa oikein kirjottaakaa mun tunteista, ei mikään enään oikein onnistu
[osa viestistä poistettu – siirretty kokonaisuudessaan Päivystäjä mukana keskustelussa-palstalle]
Hei Spageli
Kiitos viestistäsi. Asia, josta kirjoitit, on sellainen, että haluamme tarjota sinulle vertaistuen lisäksi aikuisen tukea. Viestisi on siirretty kokonaisuudessaan myös ”Päivystäjä mukana keskustelussa” -keskustelualueelle. Lasten ja nuorten puhelimen päivystäjät osallistuvat kyseisellä keskustelupalstalla keskusteluun. Kun päivystäjä vastaa viestiisi, julkaisemme myös viestisi tai osan siitä. Tekstisi saatetaan julkaista ajoittain hitaammin kuin muilla keskustelualueilla.
Jos asiasi on kiireellinen, suosittelemme olemaan yhteydessä Lasten ja nuorten puhelimeen (116 111) tai chattiin https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/lasten-ja-nuorten-puhelin/. Voit myös kirjoittaa anonyymisti Lasten ja nuorten nettikirjepalveluun https://lasten-ja-nuorten.kirjepalvelu.mll.fi/.
Lämpimin terveisin,
MLL Nuortennetin ylläpito
