Hei. Aina kun tulen leiriltä kotiin niin tekee mieli olla sill leirillä koko ajan kunhan ei kotona. Samoin koulussa. Äiti on ylihuolehtivainen, meillä ei ole televisiota, perheessämme on outo huumori jota en ymmärrä ja omasta mielestäni olemme vähän liiankin läheisiä. Mulla ei oo enää edes yksityisyyttä, kun laitoin yöpaitaa niin isä tulee muina miehinä ovesta sisään ajattelematta että joku haluaisi edes pukeutua rauhassa. Äiti itkee joka päivä kun ei auteta kotitöissä ja ollaan liikaa koneilla tai puhelimilla. (yht. 1,5-2h /päivä kännykällä ja koneella yhteensä) . Itse leikkaan ruohot joka toinen viikko ja siivouspäivinä siivoan oman huoneeni. Ja sitte ne valittaa että oon joku kovis ja pelaaminen on muuttanu mun persoonallisuutta… En kyllä oo kuullu semmosests että pelaaminen vaikuttais luonteesee. Ja oon kyl ihan samanlainrn ku aikasemminkin. Asun sen verran pellolla että ei oo kavereita hirveesti lähettyvillä. Pls HELP!
Moi.
Pystyisitkö puhumaan näistä asioista vanhempiesi kanssa? Kaksi tuntia päivässä on mielestäni hyvin kohtuullinen ja sopiva aika olla koneella, ei ainakaan liikaa, eikä se todellakaan muuta ihmisen persoonallisuutta. Samaten yksityisyys ja rauha puuhata omia juttuja pitäisi olla jokaisen perusoikeus. Teet myös runsaasti kotitöitä, joten kaiken pitäisi siltä osin olla kunnossa, mutta vanhemmillasi on ilmeisesti aika eri käsitys asiasta. Jos vanhempasi eivät kuuntele, voit kirjoittaa heille kirjeen tai puhua terveydenhoitajan tai kuraattorin kanssa. Kannattaa olla diplomaattinen ja esittää mielipide selkeästi ja rauhallisesti (esim. ”Mä leikkaan kyllä sen ruohon ja siivoan huoneen, mutta pitäähän nuorella olla myös omaa aikaa”, tietenkin omin sanoin) ja ihan rehellisesti kysyä, että miten niin me ei auteta, kun nämäkin asiat tehdään säännöllisesti. Joitakin vanhanaikaisempia ihmisiä saattaa jopa pelottaa sellaiset nykyajan tavarat kuin televisio tai tietokone. Ehkä on mahdollista selittää, että vaikka netissä on myös pahoja juttuja, niin itse niitä ei katso ja helposti niistä pysyy poissa, kun vähän ajattelee mitä klikkaa. Sulla on joka tapauksessa oikeus myös riittävään omaan aikaan ja rauhaan. Voit soittaa myös Lasten- ja nuorten puhelimeen tai kirjoittaa kirjepalveluun (ilmaisia).
Tsemppiä ja halaus! =)
