Mulla ei oo siis kavereita koulussa. Mua ärsyttää, ku aina ku mää meen kouluun nii mää muutun ihan eri persoonaksi. Koulussa mää oon vaa hiljane, en osaa tai uskalla sanoa omaa mielipidettä, eli aikalailla päinvastoin mitä kotona. Mää en ikinä opi olemaan oma itteni siellä. Mää en vaa jaksa esittää. Mää vaan aattelen mitä muut aattelee vaikka mun ei pitäis. Mää en vaan tiiä mitä mää teen. Mää oon aina yksin koulussa ja en tiiä. Kaikki on vaa nii vaikeeta.
Mää oon siis kasilla, enkä tiiä mihi lähen jatko-opiskeleen ja mitä haluun tehä isona. Mää aioin mennä lukioon mun parhaan kaverin kaa (joka ei siis oo samassa koulussa ku minä), mutta nyt se ei oo enää itekkää varma mitä se haluu tehä isona, joten se nähää sitte… Siis jos me mentäis samaan lukioon nii mää voisin olla oma itteni sen kaa. Ja mulla on varmaa jotai sosiaalista ahistusta.
Mulla aivan sama juttu paitsi että ei ole mitään parasta kaveriakaan edes. Eli olet onnekas.
Moikka, itekki muutun aika paljon, ku meen kouluun. Se on nii outoa ku haluais olla ihan erilainen, mut ei vaan pysty. Tuntuu, et oon siellä semmonen perus tylsä tyttö, jolle ei tarvii antaa ajatustakaan. Oikeesti näkispä ihmiset mitä värejä meissä hiljasissaki ihmisissä kukkii!! 💕 Tsemppiä kaikille, muistakaa, että aina on joku joka sua tälläki hetkellä rakastaa…
