Olen 15-vuotias tyttö ja minulla on/oli kaveri, joka lakkasi olemasta kanssani ilemisesti sen takia, että en ole tarpeeksi suosittu. Tottakai tuntuu pahalta. 7 ja 8 luokalla olimme parhaita kavereita ja vielä viime kesänäkin, mutta kun 9 luokka alkoi kaverini alkoi viettää aikaa isomman porukan kanssa ja on yleensä poikien kanssa. Minä pidän enemmän pienemmistä porukoista missä on lähinnä tyttöjä, jotka tiedän itse hyvin. On minulla muitakin kavereita etten jää yksin, mutta pitäisikö minun katkaista välini tähän ”petturikaveriin” vai olla vieläkin kaveri, vaikka hän ei minun seuraani aina kelpuutakaan? Onko jollain samantapaista kokemusta?
En itse ole ymmärtänyt sanaa suosittu tuossa merkityksessä enkä usko sitä olevan olemassakaan. Ja jos on se on se joka tulee toimeen kaikkien kanssa jos täytyy. Ajauduin itse riitaan kun eräs tyttö jolle olin puhunut pitkään ja pitänyt ystävänä yht-äkkiä kääntyi täysin minua vastaan ennen kun keeroin mitä oli tapahtunut yleensä sanoin myös jotain ihastuksestani niin tuli rakentavaa palautetta että mitä pitäisin jonkun asian kanssa tehdä niin nyt tuli suora, kylmä, kettuilu. Kun kerran mainitsin ihastuksestani jotain vastaus oli: ”et sä tuu ikinä sitä saamaan usko jo se haluu suositun runo-pojan” takerruin suosittu sanaan koska halusin tietää miten sillä on merkitystä mihinkään. Riidan jälkeen välit poikki. Myöhemmin tuli jostain sanaharkkaa ja minut poistettiin ryhmä keskustelusta koska olin riidoissa ”liian suositun” tytön kanssa. No haistatin pitkät ja elämä on mennyt paremmin ilman ”suosituuja” ihmisiä. Suosittelen unohtamaan sanan suosittu tuossa merkityksessä.
Mäkään en tiedä ketkä mun oikeita kavereita oikeesti on. Just kuukaus sitten mul ja mun yhellä parhaalla kaverilla meni välit koska en polta tupakkaa. Oon tuntenu hänet 12 vuotta ja ne jengit kenen kaa se hengaa on muuttanu sitä. Tänää mun kaveri petti mua mun poikkiksen kaa. Hän oli taas yksi parhaista kavereistani ja kaikki tää saa mut stressaantuu. En pysty keskittyy koulus ja mul on koko ajan levoton olo. En pysty nukkuu. Ja kaikin lisäks yks läheinen ystävä kuoli kans kuukaus sitten. (Hyppyrionnetomuudessa) oon ollu siit lähtien masentunu ja sit viel ku mua painostetaa koulus ja koton ihan hirveesti. Nii en tiedä jaksanko enää tätää P****a
Pitäisi olla ystäviä, jotta on suosittu, ei suosittu, jotta on ystäviä. Surullista kuulla, että noinkin läheinen ystävä teki sinulle jotain noin ikävää. Mutta mikäli hän arvostaa enemmän suosiota kuin sinun ystävyyttäsi, oliko häne todella ystävyytesi arvoinen? Laatu korvaa määrän. Yksinkin hyvä ja läheinen ystävä on parempi, kuin laumallinen muka-ystäviä. Tietysti, teet omat valintasi, mutta suosittelen miettimään, kannattaako hänelle antaa vielä toista tilaisuutta. Omasta kokemuksestani voin ainakin sanoa, että tuollaiset ystävät, joille suosio on tärkeämpää, eivät aina ansaitse ystävyyttä. Olen itse menettänyt joitain ”ystäviä” aikoinaan juuri kyseisen asian takia, ja nyt kun tiedän, millaisessa elämäntilanteessa he ovat, olen tyytyväinen, etten enää tuhlannut aikaa tällaisiin ihmisiin. Tosiystävät pysyvät läpi tuulen ja tuiskun :)
