Mulla on yks kaveri keneen tutustuin netissä pari vuotta sitten. Tää asuu siis eri kaupungissa. Mut meistä tuli melkein heti ihan parhaat kaverit ja silleen mut nyt syksyllä tää mun kaveri (mua siis vuoden nuorempi) meni yläasteelle ja sieltä sai sitten tietysti uusia kavereita ja tälleen. Ei siinä mitään, mutta olin aluksi vähän mustis kun en tätä mun kaveria niiden uusien kavereidensa takia nähnyt. Meni joku pari kuukautta kun tajusin, että tää kaveri on tosi erilainen kun ennen. Esimerkiks sen puhetapa oli muuttunut hirveesti, jutut oli ihan erilaisia ja semmosta. Haaveili myös siitä että rupeis emoksi ja se oli ihan outoa.
Olin tän kaverin luona uuden vuoden ja siellä mulle nous kuume. Tietysti mun piti lähteä tunniksi ulos kattomaan raketteja vesisateeseen. Ei se välittänyt yhtään siitä et oilin kipee.
Kotona rupesin miettimään asioita mitä se on tehnyt mulle. Mä oon aina tehny kaiken mitä pystyn sen eteen ja halunnu et se on mahollisimman tyytyväinen jos se on vaikka meillä. Mulle tää ei tee mitään. Korkeintaan sopii jonkun toisen jutun just sille viikonlopulle kun meidän piti nähdä. Se ei ollut mitenkään erityisen kivaa.
Sen uuden vuoden jälkeen mietin just tämmösiä asioita ja ajattelin et se on ollut tavallaan aika ilkee mulle. Se esimerkiks just sanoo ihan suoraan kaiken mitä se ajattelee musta eikä nekään oo aina hirveen kivoja juttuja. No mä mietin etten haluis nähä tätä kaveria enää esimerkiks myös sen takia, että tää on tosi negatiivinen ihminen ja se on tartuttanu sen mullekin ja heti kun olin muutaman viikon erossa siitä niin olin paljon positiivisempi.
Mut nyt jotenkin suostuin sanomaan tälle että tule vaan kun kysy et voiko tulla meille viikonlopuks. Menin asemalle vastaan ja kun tuli junasta niin tällä oli ihan mustat hiukset, kunnon tummat meikit (ei siis ennen meikannut ollenkaan), ihan mustat vaatteet ja muutenkin niin synkän näkönen että en olis mennyt lähellekään jos en olis tuntenut. Myöhemmin näin että sen ranteet ja toinen reisi oli ihan täynnä aika ilkeen näkösiä haavoja.
Ajattelin heti et toi ei oo se kiva ihminen keneen tutustuin netissä sillon, ei voi olla sama ihminen.
Me ollaan nykyään ihan toistemme vastakohtia. Mä en välttämättä haluis olla hirveesti tekemisissä sen kanssa mut mä en voi sanoo sille sitä se tuntuis liian ilkeeltä, mut sit jos taas en tee asialle mitään, mä joudun luultavasti monia vuosia kestämään tätä.
Ja kesällä pääsen ripille ja oon luvannut kutsua sen mun rippijuhliin, mut nyt en haluiskaan sitä sinne. En tietenkään viitsi sanoa sitä.
Ja ongelma on myös se, että tää on mun ainoo kaveri, mulla ei oo yhtään ketään muuta. Mietin, että tuntisinko itseni jotenkin tosi yksinäiseksi jos tätä ei olisi, mut toisaalta oon ollut paljon positiivisempi ja oon oppinut arvostamaan uusia asioita ja katsomaan elämää ihan uudella tavalla sen uuden vuoden jälkeen.
En tiedä yhtään mitä mun pitäis tehdä tän kaverin kanssa. Oon yrittänyt puhua sille vakaviakin asioita nyt lähiaikoina, mut se ei kuuntele, vaan vaihtaa nopeesti aihetta. Tämä on myös tosi ärsyttävää.
Mitä voin tehdä?
Moi!
Onpa aika ikävä tilanne. Siirtyminen ala-asteelta yläasteelle on monesti aika tiukkaa aikaa varsinkin murrosiän suhteen ja aikaisemmat kaverit voi kasvaa toisistaan erilleen. Voi olla, että teidänkin kohdalla on käynyt niin. Ymmärrän hyvin ettet haluis jättää sitä, kun se on sun ainoa kaveri, ne on aina vaikeita asioita. Pystyisitkö puhumaan kaverilles siitä, miltä susta tuntuu? Sun ajatuksia ei määrää muut, vaan sä voit olla positiivinen ja juuri sellainen ihanuus kuin itse haluat. Se osoittaa vain sen, että sä välität ja ajattelet asioita, kun oot miettiny noin paljon tota juttua :) Yksi mahdollisuus on myös se, että jos pystyisit tutustumaan uusiin ihmisiin, aivan kuin sun kaveris. En väitä että se olis helppoa, mutta uusista ystävistä vois olla paljon iloa, ne vois olla samanhenkisiä, ja samalla tuon aikaisemmankin kaverin vois nähä tavallaan uudesta näkökulmasta. Aina voi kuitenkin yrittää puhua, koska todellinen ystävä kyllä kuuntelee mitä toisella on sanottavaa.
Tsemppiä ja kaikkea hyvää! =)
Heippa. Sun kaveri saattais olla masentunut tai muuttunut koska haluaa pysyä sen uuden kaveripiirinsä sisällä. ehkä silläkään ei ole muita kavereita kuin sinä ja sen uus porukka, ja se haluaa kovasti pysyä siin sen kaveripiirissä mukana ja yrittää siks olla samanlainen kuin muut…en ole varma. mut sinuna yrittäisin olla sen kaverina ja ihan vaan varovasti kysyä mikä sillä on. itsellänikin on ton tapanen kaveri, ja oon sen puolesta tosi huolissani. on tietysti ikävää että se on negatiivinen tyyppi mut jospa se piristyis sun seurassa? jos tapaisitte vaikka jokatoinen viikonloppu, menisitte vaikka elokuviin,uimaan tai vaikka ihan vaan kaupoille? toivon kovasti että osaisin auttaa vaikka oonkin sua vuoden nuorempi((:
Kaverisi on vain löytänyt uuden tyylinsä. Hyväksy hänen tyylinsä, jos olet hänen kaverinsa. On emoja, hipstereitä, gootteja, lissuja, poikamaisia, tyttömäisiä, juntteja, rokkareita, punkkareita…. Itse luokittelen itseni rokkariin, paitsi koulussa olen ”tavis” / poikamainen. Haavojensa takia hän on varmaan wannabe-emo, joka viiltelee itseään ihan turhan takia. Emo on lyhenne sanasta emonational eli tunteellinen. Kaverisi haluaa siis olla tunteellinen???