Oon 7.lk ja mun kaveri on nyt ylä-asteen aikana sanonu pariin otteeseen ettei jaksa enää, elämä on hirveetä, ja koulunkäynti ja opettajat ahdistaa. En tiedä yhtään mitä sanoisin tai tekisin helpottamaan hänen oloaan, ehdotin puhumaan jollekkin asiasta (äiti tai kuraattori yms.), mutta jämäkästi kieltäytyi juttelemasta kenellekkään tuollaiselle ihmiselle, jolla voisi olla hyviä neuvoja. Olen huolissani, koska en ole hänen suustaan koskaan kuullut ala-asteen aikana mitään vastaavaa, tietenkin ihan perus ”Voi kun olis jo viikonloppu”, mutta lauseet on muuttuneet huonommiksi, joita itse en haluaisi edes sanoa. Sanoi että ahdistaa opettajat ja eräs varsinkin koska kaverini oli poissa tunnilta ja opettaja on todella tiukka ja sanoi että ei pääse helpolla tuosta, kuulemma kaverillani oli ollut vain paha olo…
Mulla on vaan yks neuvo:
Käy itse juttelemassa kaverista kuraattorille/vanhemmille/terkkarille…
siten voit saada kaverillesi apua ilman että hänen itse tarvitsee mennä sinne.
Jos hän
Lähetin liian aikasin…
ElleN antoi hyvän neuvon. Jos kaverisi ei suostu puhumaan asiasta vanhemmille, opettajalle, kuraattorille tai terveydenhoitajalle. On myös tärkeää, että vaikeina aikoina on kavereita, sillä heistä saadaan yllättävän paljon voimaa, vaikkei tekisikään mitään erikoista.
Ei tule minullekaan mieleen mitään muuta…
Älä missään nimessä lähde kertomaan aikuiselle asiasta ilman kaverisi lupaa! Ajattele miltä se itsestäs tuntuis jos sun kaveri olis mennyt kertomaan sun asioitas jollekkin jolle et halua. Jos sun kaveri ei itse halua asiasta kertoa aikuiselle niin ei sunkaan siitä pitäis kertoa. Ja ei tuo hirveen vakavalta kuullosta, itekkin sanon vastaavia juttuja koska en tykkää koulusta ollenkaan ja se on henkisesti itelleni aika rankkaa, mutta pakko koulusta valitettavasti on selvittävä, ja tiedän että ysin jälkeen mun ei oo pakko mennä yhteenkään kouluun jos en halua. Eli puhu asiasta kaveris kanssa, joskus tollaset jutut voi olla myös pelkkiä vitsejä eikä sun kaveri välttämättä sitä tosissaan meinaa. :)
Hei Ystävä,
Kuulostaa ikävältä, että joudut murehtimaan ystävästäsi. Voi olla, että sanomiset oavt vitsejä, mutta voi olla että ystäväsi tarvitsee apua. Selän takana toimiminen tuntuu pahalta, mutta voi olla ettei kaverisi anna lupaa kertoa. Mutta voisitko sanoa jämäkästi, että sinun on kerrottava, koska olet huolissaan? Voisitko ehdottaa, että menisitte yhdessä?
Olet välittävä ystävä ja se on hyvä juttu. Välitätähän myös itsestäsi, että et jää asian kanssa yksin <3?
<3:llä Niina
Veturointi-toiminta on nuorilta nuorilta olevaa toimintaa, jossa lastenkodeista/sijaisperheistä/perhekodeista/jne itsenäistyneet nuoret toimivat tukena nuorille, jotka asuvat muualla sijoitettuna kuin syntymäkodissa tai ovat itsenäistymässä/itsenäistyneet. Lisätietoa löydät http://www.autalasta.fi/veturointi.
Me Veturointi-tyypit vastaillaan täällä lastensuojeluun liittyviin ja liippaaviin kysymyksiin, mutta myös kysymyksiin johon tuntuu tarpeellisestä Veturoinnista vastata.
Hei, olen itsekin kokenut tuon tilanteen. Ei kannata kertoa kaverisi puolesta sitä muille oppilaille, sillä jos he ovat oikein kieroja, he kertovat juttua eteenpäin. Voin suositella kertomaan luotettavalle aikuiselle (kuraattori, äiti, ”ahdistava” opettaja) . Voi myös olla, että koska yläkoulu on aika iso loikka elämässä, hän on masentunut. Se on ehkä normaalia, ehkä ei. Paha sanoa. Jokainen on vähintään kerran elämässään masentunut. Tue kaveriasi, sillä siitä tulee vielä olemaan hänelle hyötyä. Luokkakaverini koulukummi teki itsemurhan viime marraskuussa. Hän oli masentunut, eikä hän saanut tukea. Joten ole hänelle hyvä ja tue häntä, jottei hänelle vain käy samoin.