Käytämme evästeitä parantaaksemme sivujemme käyttäjäystävällisyyttä ja toimivuutta. Jatkamalla verkkosivuilla vierailua, hyväksyt evästeiden käytön vieraillessa Mannerheimin Lastensuojeluliiton verkkosivustolla. Lisätietoja.
Ovat tarpeen sivustomme teknisen toiminnan ja käytön vuoksi. Nämä evästeet eivät kerää käyttäjästä tietoa, jota voitaisiin hyödyntää markkinoinnissa tai muistamaan käyttäjän valitsemia sivustoja.
Luovat tilastollista tietoa siitä, miten käyttäjät käyttävät verkkosivua ja tiivistävät pyyntöjen toteutuksen nopeutta.
Keräävät tietoa ja analysoivat, kuinka loppukäyttäjä käyttää verkkosivuja ja mitä mahdollista mainontaa käyttäjä on nähnyt ennen vierailuaan verkkosivuilla. Koordinoivat ja mittaavat mainoksia. Käytämme yhtä tai useampaa evästettä verkkomarkkinointiin ja kohdentamistarkoituksiin sekä kiinnostuksen kohteisiin perustuvan käyttäjäprofiilin luomiseen.
Olen ollut parhaan kaverini kanssa ystävä jo 5 vuotta. Olemme läheisiä, viihdymme yhdessä ja jos jotain riitaa on tullut niin ei se koskaan ole ollut mitään vakavaa. Kun neljännellä luokalla aloitimme yhdessä ranskanopinnot kaikki kumminkin muuttui. Tutustuimme tyttöön, kutsutaan häntä nyt vaikka Essiksi. Essi oli samalla luokalla kuin minä, mutta emme olleet koskaan jutelleet toisillemme. Hänkin opiskeli ranskaa joten kuljimme vain eräänä päivänä sattumalta ranskan tunnille yhdessä, siitä lähtien hän alkoi hengailla kanssamme. Parhaalla kaverillani ja minulla ei ollut mitään häntä vastaan aluksii, mutta sitten hän alkoi juoruta selkämme takana ja puhua pahaa sekä valehdella meille. Pahimmassa tapauksessa Essi jätti minut ulkopuolelle ja kertoi kuinka parhaalle ystävälleni kuinka minä mukamas olin puhumnut hänestä pahaa hänen selkäsä takana. Essi halusi kuulua joukkoon. Hän ei kestänyt sitä että minä ja paraskaverini olimme niin läheisiä ja näin ollen yritti erottaa meidät. No, noin vuosi siitä kun olimme tututstuneet Essin kanssa, minä muutin Sveitsiin isäpuoleni työn takia. Kävin siellä viidennenluokan lopun ja kuudennen luokan. Tietysti yli vuodessa Essi ja paras kaverini olivat lähentyneet. Meilailin ja chattailin kumminkin ystävieni kanssa ja pidin heihin vakaata yhteyttä viikottain. Paras kaverini kumminkin alkoi puhua pahaa Essistä kirjeissään vaikka he olivat hyviä ystäviä, minä menin pahan puhumiseen mukaan koska vihani Essiä kohtaan ei ollut laantunut. Nyt kun asun taas Suomessa tuntuu siltä kuin en oikein kuuluisi mihinkään. En Sveitisiin enkä Suomeen. Voin suoraan sanoa että tunnen mustasukkaisuutta. Paras kaveirini jatkaa pahan puhumista Essistä minulle vaikka he hengailevat viikkottain yhdessä. Olen itse katkaissut välit Essiin mutta pitäisikö mun vaan kertoa kaikki hänelle? Myös se mitä olen itse sanonut hänestä hänen selkänsä takana. Samaan aikaan tunnen kumminkin pettävän parhaan kaverini mutta en todellakaan tiedä mitä tehdä! Miten edes kertoisin? Nyt kun ylästekin alkaa, muuttuu kaikki, pelkään että parhaan kamuni ja minun välit katkeavat itsestään koska emme ole samalla luokalla. Kaiken lisäksi, Essi on parhaan kaverini kanssa yhdessä samalla luokalla. Tunnen oloni ulkopuoliseksi. Apua?
Vaikee homma… Ei kuulosta varmaa kauheen innostavalta, mut näen parhaimmassa valossa ehdotuksesi siitä että kertoisit sille essille kaiken päin naamaa. Kaiken siitä et miten tiedän ku se on puhunu sust ja kaverist pahaa ja sen et te ootte puhunu siit pahaa. Tilanme saattaa tässä vaiheessa hieman lipsahtaa ja kaikkien kavereiden välille tulee tauko. Sen jälkeen tauko ei joko koskaan lopu tai sitten annatte toisillenne anteeksi. Suosittelen ottamaan paljastamistilanteeseen kaikki mukaan. Nii essin kaverisi kuin myös itsesikin. Sen jälkeen saat seurata tilannetta ja miettiä rauhassa että oletteko toisienne arvoisia ystäviä.
Toiseksi vaihtoehdoksi määrittelisin sen että laittaisit poikki kaikkien kanssa ja ”aloittaisit elämän uudelleen” täysin tyhjältä.pöydältä. Yläasteella pääset varmasti tutustumaan uusiin ystäviin….. Jos sitten tuntuu yksinäiseltä niin kanattaa jutella jollekin. Helposti erehtyy luulemaan että vanhan ystävän puoleen olisivhelpointa kääntyä mutta myös ystävät muuttuvat. Etenkin yläasteella.
Ja muista että vaikka joskus, ehkä useinkin tuntisit olosi yksinäiseksi niin se kuuluu jokaisen elämään. Kukaan ei ole ikuisesti onnellinen ja elämässä on niin ylä kuin alamäkiäkin. Tartu elämän onnelisiin hetkiin ja ota niistä kaikki irti. Kasvata itseäsi ihmisenä.
Kaikkea hyvää ja toivon että saan kuulla uutisia. Joko hyviä tai huonoja. :)