Mul on yks kaveri vaikka hmm… Saara. Joka vuosi saaralla kutsuu mut se synttäreille. Saaralla ei oo montaa ystävää eli minut kutsutaan ainoaksi kaikkien saaran mummojen sekaan. Saara muuttuu töykeäksi mummoilleen ja pyörittelee silmiään mummojaan halatessaan. Saara haluaa syödä vain minun kanssani kakun yläkerrassa kaukana vieraista. Mummot katsovat minua kuin minä omisin saaran tahallani. Yritän välillä sanoa saaralle vastaan mutta ei se kuuntele. Saara pyytää minua aina hakemaan kaikkien saaran sukulaisten keskellä olevasta pöydästä saaran lanhjoja yläkertaan ja mummot kysyvät eikö saara itse halua avata lahjojaan. Saara tuijottaa minua yläkerrasta kuin mikäkin kymmenen vuotias salaista agenttia leikkivä kakara. Kun yritän selittää mummoille että saara pyysi minua hakemaan lahjat ja osoitan saaraa (joka kurkkii yläkerran parvelta) ja saara pakenee niin etteivät mummot nää häntä ja luulevat minun omivan saaran ja saaran lahjat. Totuus on että olimme ala-asteella parhaita ystäviä mutta saara on nykyään kymmenen vuotiaan tasolla puhuen pissa kakka vitsejä. En pidä yhtään saarasta. Olemme keskustelleet sovussa asiasta mutta saara ei halua ymmärtää. Kaiken kamaluuden kukkuraksi saaran synttärit lähestyvät taas ja äitiäni harmittaa meidän ystävyyden loppuminen ja hän pakottaa minut aina tervehtimään saaraa ja puhumaan saaralle joka kerta kun sen nään. Kiitos jos jaksoit lukea ja olis kiva jos kertoisit vinkkejä tai mielipiteitä asiaan liitttyen
