Kaikkiha alko siitä ku mun kaveri ihastu yhtee tyyppii ja mä autoin sitä sillee et se uskaltais tehä alotteen jutella sen kanssa. Jonkun ajan kuluttua ne rupes sitte seurustelee ja se mun kaveri sit muuttu ihan älyttömästi. Se ottaa nykysin kaikki läpät tosissaa vaikka ne ei ees pahoja olis. Se on sit kaikki välkät sen kanssa eikä oo yhtää kavereiden kanssa. Ja ne näkee toisiaan melkei joka viikonloppuki. Oon kyl puhunu sen kans et sen kannattais olla kavereidenkin kanssa välillä, ettei olis koko aikaa sen kanssa. Mä en pysty juttelee sille kunnolla enää mistää ku tuntuu etten voi luottaa siihe, koska koko ajan on tunne et se sit kertoo kaiken sen poikaystävälle ja sit sen poikakaverin kavereille.
Oon yrittäny olla sitten niitten kanssa aina välillä ku sen poikakaverin kaveritki on, mut ne on sit mua kohtaa sillee et joo… mee pois. Ja yks on sanonuki mulle päi naamaa et: mee pois ja se mun kaveri ei sanonu yhtää mitää, esitti vaa ettei muka kuullu. Sen jälkee en oo ollu niitte kaa ku sillee jos on asiaa kaverille.
Jos jollai on tai on ollu joskus vastatkaa mite ootte sit hoitanu asiat.
Moikka,
olet joutunut ikävään tilanteeseen. Keskustelin itse samasta aiheesta juuri erään ystäväni kanssa.
Molemmat meistä on seurustellu useaan otteeseen, ja totesimme yhdessä, että valitettavasti varsinkin ensi kertaa seurustelevien ongelma on se, että he ovat täysin sokeita kaikkea muuta kuin kultaansa kohtaan. He eivät tajua jättävänsä kaiken, kaverinsa, harrastuksensa, perheensä ja kaiken muun taakseen. Usein karu totuus selviää vasta kun tämä suhde päättyy, ja huomaa olevansa yksin.
Neuvoisinkin nyt sinua puhumaan asiasta kaverillisi. Kerro hänelle kasvotusten, tekstarilla, puhelimessa tai vaikka facebookissa miltä sinusta tuntuu ja kuinka pahalta tuntuisi menettää hänet. Se on ainut keino koittaa saada hänet ymmärtämään, että hän ei voi rakentaa koko elämäänsä tuon suhteen ympärille.
Toivottavasti tästä olisi jotain apua!
Hyvää koulujen alkua!
T: Kia
