Mä en tiedä mitä mun pitäsi tehdä.. oon ollu kaveri yhden tytön kans jotain 3-4vuotta joka tuli meidän luokalle niinku jälkeen ku muut yk. Se on ihan vitun ilkee mulle ja haukkuu mua koko ajan ja se on aik rasittava. Ollaan niinku parhaita kavereita mut must tuntuu et me molemmat tiedetään että me vihataan toisiamme. En pysty vetää senkaa välejä koska me ollaan samalla luokalla ja nähään joka päivä koulussa. Oon yrittäny vetää monta kertaa mut sit meist tulee taas jotenki kavereita. Oon aina vihannut häntä. Se tyttö on vähän niinku pick me. Se suuttuu mulle joka ikisestä
pikku asiasta ja jos se tekee mulle jotain väärin nii se suuttuu ja mun pitää pyytää anteeks 😭😭
Mullaki on tollanen kaveri. Ja aika sama tilanne.
Mullakin on ollu monen vuoden ajan jo TOSI sekavat kaveritilanteet ja nyt tuntuu tosi yksinäiseltä. Ei oo oikeita ystävii. On vain puolituttuja ja pari ihan kivaa kaveria, jonka kanssa voi vaihtaa muutamat sanat ihan hyvillä mielin välkillä ja koulun jälkeen. Mut sit mulla on kyl myös ”paraskaveri” mut ite en oo pitkäön aikaan kyl ees oikeen tykänny siitä. Se suuttu mulle kaikesta, jankkaa aina et en kuulemma koskaan puolusta sitä, vaikka ne missä se haluis mun puolustavan on joku ihan turha pikku kina, johon en vaan haluu tunkee itteeni. Se myös monesti haukkuu, vähättelee ja uhkailee (Ei tosi vakavilla asioilla onneks. Kuten satuttamisella.) Haluisin vetää välit poikki, mut en vaan uskalla😩 Se luulee meijjän yhä olevan tosi hyviä ystäviä. Ja muutenkin me ollaan samalla luokalla, joten se ois aika mahotonta vältellä kokoajan. Ja muutenkin mulle ei sitten jäis enää ketään😭 Ja oon jo ihan tarpeeks ujo ja yksinäinen jo valmiiks. Joten pitäs kai olla kiitollinen, että joku edes haluaa olla mun kanssa😒 Se tyyppi on kyl monesti ihan kiva, mut enimmäkseen aika ilkee. En osaa ees selittää, mut sen seurassa vaan ei oo enää kivaa. Se myös pomottelee ka pakottaa mua paljon, joka saa mut tuntemaan et se käyttäis mua vaan hyväks. Mut sit taas jonkuntunnin päästä se on taas tekemässä jotain uutta bestispiirrustusta tai jotai. En tiiä mitä tehä!!??😩😩
Joo, mä kyl tiiän et viimesin viesti oli kaks päivää sit mutta ihansama. Mut YMMÄRRÄN TÄYSIN mul oli vähä tollanen kaverisuhde joka sit päätty sillai et se ”kaveri” sanotaanko vaikka nyt Marja (nimi siis muutettu) nii ignooras mua koko viime kesän. Joo se oli jo viime vuoden kevään lukukauden lopus aika inhottava mulle suuttu helposti ja sit meni lukkoon. Se yhes välis näykki niinku joku pikku vauva. Sit se lässytti ja kolmosella siit on jo joku 3v aikaa nii se Marja ja sit yks Jutta (nimi muutettu taas) nii alko olee kans kavereita. Ja sit oli niin että minä ja Jutta oltiin kavereita, mut ei ikinä ollu et oltas oltu kolmestaan, nii joku jäi aina yksin. MUTTA SIITÄ ON NYT SELVITTY ONNEKSI!! Muistakaa kaikki joilla on kaverisuhde ongelmia… NE MENEE KYLLÄ OHI AJAN MYÖTÄ!! Kiitos jos jaksoit lukea mutta tsemppiä kaikille elämään❣️😘
Mull itellä on jonkin verran sma kokemus joka kesti eskarista kasiluokkaan asti. Oon nyt itse siis amiksessa. Alussa se oli mukava ja oltiin ihan bestfriend tosikkoja. Kuitenkin kun kasvettiin se alko puhuu musta paskaa muille ja varsinkin yläasteella puhu ja ei halunnut, että oon kenenkään kanssa vaan sen sekä nolos mua jatkuvasti. Se siis määräs mua kunnolla ja pomotteli. Oli hirveen ”mean girl” ja ”pick me” gurl oikee. Luuli kanssa, että hän on paras ja kaikki jätkät kuolais sen perässä yms. Kanssa sama juttu, että suuttu hirveenä pikku asioista ja piti pyydellä anteeksi. Aloin kuitenkin ottaa etäisyyttä siitä ja se huomas sen ja koitti saada vedettyä mua takas, mutta kun on itse ottaa ohjat käsiin vaikka se vaikeeta tuntuu niin se toimi ainakin mulla. Gurl sä et saa olla vedettävänä vaan nyt stemppaat itseesi ja otat niiku omat kädet hallintaa ja vedät välit ja alat pitää oman paikkasi se tulee takas kaveriksi, mutta unohda se vierestä ja keskity siihen, että saat itse sulle niitä mitkä oikeesti välittää kavereiksi niin se katoaa pikku hiljaa ja jos ei katoa niin sulla on niitä uusia kavereita jotka tukevat asiassa ainakin mulla toimi se, että se häippäis ku näki, että voin hyvin ja mulla on muita ihmisia ympärillä. Se tuntuu pahalle vetää välit ja vielä kun on samalla luokalla niiku olin hänen kanssaan eskarista ysiin asti. Mutta kasista eteen päin kun otin ohjat käsiin niin se häippäis ja sain uusia ystäviä, vaikka se puhu vielä enemmän paskaa musta niin kukaan ainakaan meidän luokalla ei uskonut sitä. Säälitti vähän, että hän joutui pärjäillä yksin ysiluokan, mutta kun ajattelee mitä hän on tehnyt mulle niin ainakin voisi miettiä siinä. Kyllä jokaisella omatunto alkaa kolkuttaa kun kasvetaan.
Totta