Käytämme evästeitä parantaaksemme sivujemme käyttäjäystävällisyyttä ja toimivuutta. Jatkamalla verkkosivuilla vierailua, hyväksyt evästeiden käytön vieraillessa Mannerheimin Lastensuojeluliiton verkkosivustolla. Lisätietoja.
Ovat tarpeen sivustomme teknisen toiminnan ja käytön vuoksi. Nämä evästeet eivät kerää käyttäjästä tietoa, jota voitaisiin hyödyntää markkinoinnissa tai muistamaan käyttäjän valitsemia sivustoja.
Luovat tilastollista tietoa siitä, miten käyttäjät käyttävät verkkosivua ja tiivistävät pyyntöjen toteutuksen nopeutta.
Keräävät tietoa ja analysoivat, kuinka loppukäyttäjä käyttää verkkosivuja ja mitä mahdollista mainontaa käyttäjä on nähnyt ennen vierailuaan verkkosivuilla. Koordinoivat ja mittaavat mainoksia. Käytämme yhtä tai useampaa evästettä verkkomarkkinointiin ja kohdentamistarkoituksiin sekä kiinnostuksen kohteisiin perustuvan käyttäjäprofiilin luomiseen.
Hei! Kaipaisin neuvoa.
Olen tuntenut oloni ahdistuneeksi ja masentuneeksi jo yli kolme vuotta kehoni takia. Kehoni ahdistaa minua sen naisellisuuden takia ja murrosikä pahensi asiaa. Ennen sitä en juurikaan ajatellut siitä mitään, kun kehoni oli samankaltainen kuin pojan, mutta murtosiän myötä se vuoristorata alkoi. Olen kokoajan ahdistunut enkä pääse siitä eroon kehoni takia. Kiinnitän kokoajan huomiota siihen miten kävelen, miten istun, miten puhun, etten vaan vahingossa näyttäisi/kuulostaisi naiselta. Rakastan katsoa itseäni peilistä vain ja aina, kun näytän pojalta ja vedin hiukseni siiliksi (kun viimein sain vanhemmat suostumaan siihen) ja oloni oli parempi kuin koskaan. En uskalla puhua perheelleni ajatuksistani ja ahdistuksestani sillä he ovat syvästi kristillisiä ja kaikki ajatukseni menevät sitä vastaan ja pelkään huonoa reaktiota.
Olen miettinyt binderin hankintaa ja minulla on siihen tarpeeksi rahaakin, mutten itse en saa sellaista netistä hankittua enkä uskalla pyytää äidiltäni. En edes tiedä minkälaisen hankkisin kun en suosituksista mitään tiedä.
Kaupassa vaatteiden hankinta, koulussa ja liikunnassa on vaikea käydä. Ylipäätänsä jopa hengittäminenkin alkaa olla vaikeaa!!!
Kauppaanmeno = Tule tyrkätyksi naisten osastolle ja yritä itku kurkussa saada vaatteita valittua
Koulu = Tule kiusatuksi, haukutuksi ja syrjityksi
Liikunta = Naisten pukkari
Vanhemmat käskee naisellistua ja olla asiallisesti. Käskevät olla ahdistumatta joka asiasta. Sanovat että se on vain nuita murrosiän ohimeneviä juttuja ja että minun pitää lopettaa höpöttäminen. Tämä on ollu mussa lapsesta asti! Tää ei oo mennyt mihinkään! Miksei ne voi tajuta!? En uskalla puhua enää mistään. Pelkään elämää ja ahdistun kaikesta. Itken itseni öisin uneen.
Yritän vain löytää tukea ja neuvoa.
Olen epätoivoinen.
Auttakaa…
Hei, mä ymmärrän täysin. Mä voin yrittää auttaa antamalla joitain vinkkejä ja toivottavasti edes joku auttaa.
Jos mahdollista, käy vaateostoksilla itseksesi, ehkä silloin olisi helpompaa shoppailla miesten puolella. Jos vanhempasi tai joku muu kysyy vaatteista, sano vaan, että ne näyttivät kivoilta, jos et halua kertoa muuta syytä. Myyjien ei yleensä pitäisi tulla ohjaamaan asiakasta tietylle puolelle, mutta jos niin käy, voit vain vastata tietäväsi, missä olet. Tai voit kiittää avusta ja jatkaa matkaa.
Koulun pukkarit ovat muutenkin vähän epämiellyttävä paikka. Itse olen käyttänyt lähellä olevia vessoja jo kauan! Eikä meidän koulussa siitä oikeen sanota mitään, koska monet muutkin käyttävät niitä.
Koulukiusaaminen (tai muukaan kiusaaminen) ei ole oikein tietenkään. Jos on mahdollista, etsi luotettava aikuinen (tai kaveri) ja kerro asiasta tälle. Jokaisella tulisi olla turvallinen olo kaikkialla, varsinkin koulussa ja sen aikuisilla on velvollisuus pitää teidät turvassa.
Koulussa on varmasti muita oppilaita, joilla on samoja asioita mietittävänä.
Vanhemmille voi olla vaikea kertoa, eikä olekaan pakko missään nimessä, jos itse ei halua. Itsellä ei ole kokemusta kristillisistä vanhemmista, mutten itse ole kertonut asiasta omista syistä.
Vanhemmat saattavat yllättää sinut. Ehkä he hyväksyisivät sinut. En suosittele tekemään mitään ilman harkitsemista.
Hyviä keinoja saada heidän mielipiteensä on esim. kysyä mitä mieltä he ovat LGBTQ+ asioista. Voit vaikka sanoa, että koulussa puhuttiin *aiheesta x* ja voit katsoa miten he suhtautuvat siihen.
Onnea ! ja ota uudestaan yhteyttä, jos asiat mietityttää.
Kiitti vinkeistä! Nää tulee käyttöön! C: