Oon melko kauan kärsinyt heikosta itsetunnosta ja toivon kovasti, että jonain päivänä pystyisin rehellisesti hymyillä omalle peilikuvalleni. Haluaisin kuitenkin kuulla teidän mielipiteen tähän! :)
Täytän kevään aikana 17 vuotta, olen hieman reilut 160cm pitkä. Koen omasta mielestäni olevani normaalipainoinen, mutta en koe sopivani tämän hetken ”muottiin” ulkonäköni ja mielenkiinnon kohteiden puolesta. Mulla on pyöreät kasvot, enkä ole sellainen joka juoksisi edes kilometriä naama punoittamatta.
En ole kovin urheilullinen tai viihdy isoissa porukoissa, enkä ole uusille ihmisille kovin puhelias. Harrastan ratsastusta ja rakastan sitä lajia. Myös luonto ja eläimet, sekä valokuvaaminen, leffat, musiikki ja pelien pelaaminen on mun mielestä tosi kivoja asioita ja ajanvietteitä. En pidä järkevänä alkoholin juomista, polttamista tai mitään päihteiden käyttöä. Mun mielestä se on kuvottavaa varsinkin alaikäisenä! Viihdyn paljon myös ihan yksin ja paljon aikaa tulee vietettyä ihan kotona.
Kysymys kuuluu siis, että kelpaanko tällaisena? En ole sitä mitä nykymaailmassa kaikki tuntuvat hakevan. En ole täysin hoikka, luonnonkaunis tai omista täydellistä luonnetta. Minulla ei ole edes kokemusta seurustelusta, enkä ole tähän ikään mennessä saanut ensisuudelmaani tai mitään siitä eteenpäin. Olenko hyvä näin vai onko outoa, etten tee ”sitä mitä muutkin” juuri nyt? Tuntuu välillä tosi ulkopuoliselta.
:-)
[Osa viestistä (painotieto) poistettu]. /NN Ylläpito
Hei!
Itsekin olen pohtinut noita samoja juttuja, vaikka olen sinua vähän nuorempi. On usein tuntunut että en ole joidenkin ”odotusten” mukainen, fyysisten ja persoonallisten piirteideni vuoksi. Ja vaikka käyn edelleen omaa identiteettiäni läpi, olen sitä mieltä että olen täydellisen epätäydellinen.
Joten sanoisin sinulle että go for it, kelpaat juuri sellaisena kuin olet. Me olemme ihmisiä, emme täydellisyyden esikuvia. Ja ne jotka sanovat sinulle toisin, eivät ole murheesi arvoisia.
Tsemppiä ^w^
