Eli siis mä oon ollut yhen pojan kanssa yhessä jo 1kk ja vanhempani ei silti tiedä siitä, en tiedä kerronko vai en? Tää poika on samalla luokalla mun kaa ja ollaan samassa kaveriporukassa, mutta vanhempani ovat sitä mieltä olleet aina että mun ei tarvis seurustella vielä tän ikäsenä, ja he haluavat että poikaystäväni olisi saman uskontonen kuin minä itae, mutta tää poika ei oo kenen kanssa seurustelen. Mua pelottaa kertoo niille jos ne kieltää mua seurustelemasta hänen kanssaan tai suuttuu mulle, ei sillä suuttumisella mitään väliä oikeestaan oo koska ne ei ikinä oo ollu väkivaltasii eikä käytä ollenkaan alkoholii, ja tää poika on tosi mukava ja ystävällinen. Mutta oon puhunu tästä sen pojan kanssa ja se kerto että sillä on sama ongelma, et mitä me tehdään? Koska olis kiva kertoo niille että saatais viettää ihan poika-tyttöystävä aikaa vapaa-ajalla. (Ps. En kuitenkaan oo varma pitäiskö mun jutella näistä asioista heidän kanssaan koska en oo oikeen ikinä ollut heille kovin avoin..?)
Et maininnut ikääsi, joten siihen on vähän vaikea ottaa kantaa, että onko sinun iässäsi ”ok” seurustella, niin sanotusti. Joka tapauksessa, kannattaa miettiä, miten tosissasi olet tämän pojan kanssa. 1kk on kuitenkin melko vähän, itse en ole tainnut koskaan esitellä kumppania vanhemmille, ennen kuin on kulunut vähintään pari kuukautta, koska halusin olla itse varma, että juttu todellakin on vakava, eikä vain hetken huumaa.
Mutta jos olette tosissanne, tämä on vakava juttu ja todella haluat esitellä poikaystäväsi, mikäs siinä. Kenties jokin neutraali maaperä olisi siihen hyvä, ja se, että kerrot asiasta yksi kerrallaan? Kun menet vaikka äitisi tai isäsi kanssa kaksin lounaalle, kerro asiasta. Kerro hyvät puolet tästä pojasta ja siitä, miten hyvin hän sinua kohtelee, oli uskonto mikä tahansa. Anna heille myös tilaa keskustella, kysellä ja tavata tämä poika. Jos vain annat heille aikaa, olet asiallinen ja kärsivällinen, uskoisin, että vanhempasi kyllä mieltyvät ajatukseen ajan kanssa.
