Mun mummi ja äiti ei välitä yhtään mitä mulle on saattanut käydä keran kun kerroin syrjimisestä mummilleni (huoltaja) häntä ei kiinnostanut eikö tehnyt asialle mitään ja sanoo aina et oon niin taitava et mun pitäis ite pärjätä ja se on todella inhottavaa tiedän että olen lahjakas taiteellisesti mutta en ole sosiaalinen ihminen ja en uskalla avautua enää mummille ja äidille enkä myöskään isille sillä olen hyvin vieraantunut heistä ja olen sossu lapsi ollut ihan vauva iästä asti ja se on jättänyt lapsuuden traumat kun alle 3v joutuu äidiltä pois ja en tiedä enää kenelle uskoutua että vaikka kun kuukautiset alkaa tai jos olen sairaana kerron vielä yhden esimerkin minulla on ollut ummetus jo yli vuoden ja mummi ei usko että pitäisi mennä jo lääkäriin mitä voisin tehdä että saisin helpommin uskouduttua kenelle tahansa luottamuksellisesti ja että sitä ei vähätellä kavereillekkaan en uskalla uskoutua ei ole ketään kenelle kertoa tuntemuksistaan ja olen elänyt koko elämäni oikeastaan ilman rakkautta ja uskollisuutta
Heippa ”Tyttönen”!
Kerroit hyvin elämästäsi ja siitä ettet koe siinä rakkautta ja uskollisuutta eikä sua välttämättä edes oteta todesta.
Aluksi sanon että meillä kaikilla on omat lahjamme, oli se mainitsemasi taiteellinen lahjakkuus tai vaikka se sosiaalinen lahjakkuus niin me kaikki tarvitaan ajoittain apua toisilta.
Lahjat elämässä ei ole siis mikään syy olla pyytämättä ja saamatta apua ja pyydän anteeksi että koet jääneesi ilman apua!
Tiedän omistakin vaikeista kokemuksista että se avautuminen on välillä tosikin vaikeaa, varsinkin jos ei ole semmonen sosiaalisen lahjakkuuden ”ihmelapsi” ja lähellä ei tunnu olevan ketään joka kuuntelisi. Uskallan silti väittää että maailmassa on niitäkin jotka haluaa kuunnella, haluaa auttaa ja haluaa olla juuri sinulle läsnä.
Olit se sitten sinä, aiheen kirjoittaja, tai joku muu lukija, niin apua kannattaa aina pyytää koska meille on aina joku joka auttaa :)
Jos koet että on vaikea nyt avautua vanhemmillesi/huoltajillesi, voisitko harkita juttelemista vaikka koulun terveydenhoitajalle tai koulupsykologille? Heidän ammattinsa on ikäänkuin auttaminen terveydessä ja elämisessä ja tiedän että heiltä varmasti löytyisi neuvoja ja vinkkejä noihin sun ongelmiisi. He työskentelee päivittäin vaikeidenkin kokemusten kanssa ja heille voi mennä puhumaan vaikka Huoli puheeksi – kaavakkeen kanssa jos ei muuten osaa muuntaa ajatuksia sanoiksi sillä hetkellä.
Kenelle tahansa ei aina tarvitse täydellisesti avautua, mutta on hyvä (ja olisi hyvä) jos saa lähelleen piirin jossa on rakkaita ja luotettavia ihmisiä joille voi avautua ja kertoa asioista sekä tietty auttaa vastavuoroisesti.
Meille ihmisille on välillä aika vaikea ”avata itseään” ja paljastaa haavoittuvuutensa ja sen omimman itsensä sieltä sydämestä, enkä nyt sanoisi että sitä pitäisi hävetä tai piilotella koska monille se on vaikeaa varsinkin jos on ollut vaikeita kokemuksia menneisyydessä.
Ei tarvitse olla sosiaalisesti lahjakas avautuakseen ja kertoakseen mikä on hätänä, sen jo mäkin voin todistaa koska mun on todella vaikea puhua asioista mitkä mietityttää, niille ajatuksille ei tahdo löytää oikeita sanoja kuvaamaan kaikkea ja miettii että pitääköhän ne mua ihan täysjärkisenä tän jälkeen.
Avun pyytäminen ja saaminen oli mullekin siis vaikea juttu, mutta pyysin ja sain sitä silti. Oon jopa uskaltautunut saattamaan itseäni vapaaehtoisesti (vähän epämukaviinkin) sosiaalisiin tilanteisiin yms. joten ei me sosiaalisesti ”heikommat” olla mitenkään huonompia tai toivottomampia kun muutkaan :)
Ja tosiaan, kerro ja vaadi apua myös perheeltäsi, älä luovuta siinä! Kysy vaikka jotain toista puhumaan heille sun kanssasi tai näytä tämä kirjeesi heille? Joskus perhe haluaa sulkea silmänsä lapsen ongelmilta jos ne ovat liian rankkoja yms, mutta se ei auta eikä ole oikea vaihtoehto. Itke jos siltä tuntuu ja muista ettet todellakaan ole yksin.
Sitten vielä kristittynä sanon että Jeesus kyllä huolehtii meistä kaikista, uskottiimpa nyt tai ei, ja hän pitää huolta ja antaa uskoa jos vaan pyydetään. Älä siis sulje rukoiluakaan pois, se ei ole mikään lampunhenki joka toteuttaa kaikki toiveet heti, mutta antaa toivoa ja vastauksia elämään ja monesti kyllä yllättää :)
Jos sulla on jotain mistä haluaisit vielä jutella jonkun kanssa niin MLLn sivuilla on chat sekä kirje- ja puhelinpalvelu lapsille ja nuorille. Myös koulussa on ammatti-ihmisiä jotka kuuntelee mielellään äläkä ihmeessä luovuta perheesi suhteen vaan vaadi apua ja osoita että tarvitset ja haluat apua.
Kirjoita kirje, tekstiviesti tai sähköposti jos puhuminen vaikuttaa nyt epämukavalta, kun luin kirjettäsi huomasin kyllä että vaikka sanoit ettet ole sosiaalisesti lahjakas, sulla on kyllä kykyä kertoa tilanteestasi ja elämästäsi niin, että siihen voi antaa apua ja tukea.
Harrastuksista ja kavereista kannattaa pitää kiinni, ne on perheen ohella todella suuri voimavara silloin kun tuntee olonsa turvalliseksi ja hyväksytyksi :)
Paljon paljon siunausta ja tsemppiä sun elämääsi! Olet arvokas ihminen ja rankat kokemuksesi ei määritä sua eikä tee susta huonompaa kuin muistakaan, ansaitset siis kyllä apua ihan tasavertaisesti.
Pelkästään jo sekin että pyysit tätäkin kautta apua kertoo myös että olet fiksu ja rohkea ihminen, teit niin vaikka se saattoikin tuntua aika vaikealta ja sekös jos mikä on hieno juttu. Inspiroit siis samalla mua ja varmasti muitakin kohtaamaan omia ongelmiaan oli ne isoja tai pieniä :)
Iso tsemppihali vielä loppuun, älä luovuta koska sulla on varmasti ympärilläsi rakkautta ja uskollisuuttakin ja koko elämä edessä johon mahtuu vaikka mitä kivaa koettelemuksienkin ohella!