Moi !
Lukion alku ei eka jännittäny, mut nyt aloin kirjoittaa siitä ja alko jännittää, kun kuvailin tunteita, joita mulla luultavasti on, kun kävelen lukion pihalle.
Aikamoista 🙁
Haluisko joku lukee sen tästä keskustelusta ?
Moi! Haluasin lukea sen sun tekstin, jos haluut sen tänne jakaa :)
Moi !
Viisauden käpy, ihanaa ! En oo ehtiny kirjoittaa sitä loppuun (😂) mut voisin vaikka huomenna jatkaa.
Meidän koulun koneella ei saakaan tehä muuta kun kouluhommia, joten en voikaan kirjoittaa sillä, mut ei mulla aikaakaan olis 😅 Tallennan viimeistään ens kesäks (aika pitkä aika siihen 😆, ehkä jo syyslomaks) jonkun kässäreistäni koulun tunnuksille nettiin, niin voin lomalla kirjoittaa tabletilla.
Mukavaa syksyä !
Moi ! Tässä se nyt olis, tekstini lukion alusta.
”Astun ulos auton ovesta ja pamautan sen kevyesti kiinni. Aurinko paistaa valkeiden pilvien lomasta. Autot hurisevat ja jotkin ajavat ohitseni. Heinäsirkat sirittävät heinikossa tienposkella. Hajanainen joukko nuoria kävelee kohti lukiota.
Vatsanpohjassani tuntuu. Jalkani tuntuvat kömpelöiltä. Käteni puristuu hopeanharmaan olkalaukun hihnan tyveen, kämmenselkāni hipoo itse laukkua. Sydämeni pamppailee. Koko kehoni on jännittynyt. Jos minua yrittäisi rokottaa nyt, se sattuisi varmaan sata kertaa enemmän kuin normaalisti, ja panisin vastaan sata kertaa enemmän kuin normaalisti, koska minua muutenkin jännittää.
Kaverini kävelee toiselta puolelta autoa ja katsahtaa minuun kuin kysyen ”no mennäänks”.
Lähden kävelemään jalat huteran tuntuisina kohti lukiota kaveri perässäni. Olen aina ollut meistä se, joka menee ensin. Sydämeni lyö tuhatta ja sataa, ja tuntuu, että kompastun minä hetkena hyvänsä. Ainakin minulla on joku kanssani, vaikka joutuisinkin olemaan johtaja, mutta kaverini luultavasti ottaa puhumisen hoitaakseen.
Suojatielle mennessä liitymme muiden lukiolaisten virtaan. Näen joukossa tuttuja kasvoja. Lukion etupihalle päästyämme ystäväni bongaa meidät ja lähtee juoksemaan meitä vastaan. Huulilleni kohoaa helpottunut hymy ja huoleni katoavat hetkeksi kuin tuhka tuuleen veitsellä leikaten. (Tästä eteenpäin olen kirjoittanut lukion alun jälkeen, joten olen kirjoittanut mitä oikeasti tapahtui)
”Moi !” ystäväni sanoo. ”Eiks op outoa olla täällä ?”.
Nyökkään huulillani yhä hymyn ja naurun rippeet. Olen niin pitkään tiennyt, että jonakin päivänä tulen tänne ja odottanut sitä ainakin viimeiset puoli vuotta, mutta että se on nyt muuttunut todeksi, että tämä on nyt kouluni, olen lukiolainen, sitä on vaikea uskoa.
Pikaisen juttutuokion jälkeen lähdemmekin kävelemään ovea kohti. Tuntuu, kuin perhosparvi lepattaisi vatsassani, joka askeleella enemmän.
Ystäväni avaa lukion oven. Astun siitä sisään.”
En oikeestaan tiiä, mitä nyt pitäis kysyy, mut onks tossa jotain selviä virheitä tms. ? Muuttaisitteko jotain ?
Moi !
Keksin kirjoittaa yhen lyhyemmän tekstin ja siitä aloittaa uuden projektin. Se on sujunu tosin hyvin, paremmin kun mikään aiemmista. Sain just kirjoitettua loppuun ekan kohtauksen, joka on 2 ja 1/2 A4:ää.
Miten teidän kirjoittaminen sujuu ?
eli siis oon 09 ja oon lukenu lapsesta saakka iha sairaana kirjoi, ja sit viime vuonna vasta aloin kirjottaa. aluks se vaa oli sellasta ”ei oo muuta tekemistä joten keksin nyt jotain kirjoittamista” ja ne mun tekstit oli ihan surkeen tasosii.
mul oli siihe aikaa myös masennus ja puol vuotta sitten päätin kirjottaa sellasen kirjan jonka päähenkilöllä oli masennus vähä niiku mulla. Nytte se on jo pidempi mitä sellane kahen sentin paksunen kirja, joten oon saanu aika paljo kirjotettuu.
rakastan kirjoi ja rakastan kirjottamista. oon sanoisinko että addiktoitunu kirjottamiseen ja kirjotan päivät pitkät ja haaveilen siitä, että musta joskus tulis kirjottaja. nykyää kirjotan joka päivä ja myös muokkaan sitä mun aikaisempia tekstei samal.
se ei ehkä oo nyt mikään maailman paras kirja, mut tärkeintä on et yritin, ja oon kuiteski viel kolmetoista ja on paljon aikaa viel parantaa sitä. ja kuiteski ei se mun kirja nyt mikään surkeimmasta päästä ole, oon tyytyväinen siihen.
anteeks tästä tuli aika pitkä mut kiva kuulla etten oo ainoo tälläne alle 18v joka kirjottaa omaa kirjaa <3 mut jaksakaa uskoo omiin haaveisiinne te kyl pystytte siihen mullaki tää kirja oli alunperin pelkkä mahdottomuus mut en antanu periksi ja nyt sen valmiiks saamine ja ehkä myös julkaseminen on mahollista parin vuoden päästä. jaksakaa uskoo itteenne ni kaikki onnistuu paremmin ❤️
Moi !
päivää,
kiva kun löysit tänne. Hienoa et oot kirjoittanut, vaikka et omasta mielestäs oo viel kovin hyvä. Siin kyl kehittyy, mut se vaatii sitä, et kirjoittaa ja kirjoittaa, lukeminenkin on tärkeetä. Viime keväänä törmäsin yhteen tekstiin, jonka kirjoitin koulutehtävänä alakoulussa, ei mihinkään luovaan tekstiin, mut ai että se oli kauhee, pelkkää asioiden luettelua ja piste, ihan super yksinkertaisia lauseita 😂🤭 Mut ainakin tiiän, et oon kehittyny siit paljon 🤭
Oon saanu jonkun verran kirjoitettua, mut vaikka mul olis paikka (muu kuin tää), jossa / henkilö, jolta voisin pyytää palautetta, en raaski.
En myöskään uskalla alkaa kirjoittamaan joistain ideoistani, koska ne ovat sellaisia, jotka haluan joskus julkaista kirjoina, ja uskon, että minun pitää ensin kehittyä ja kirjoittaa, jotta kehityn.
✍️ Onks teille samankaltaisia ajatuksia ?
Tosta mun tänne laittamasta tekstistä voi muuten antaa palautetta, jos jotain tulee mieleen.
Tiiättekö muuten sen tunteen, kun huomaa lukevansa kirjaa, jonka kirjoittajalla on samankaltainen kirjoitustyyli kuin oma ?
Muuten, instagramissa @kirjoittajalukio on (vanhoja) #kesäsunnuntainkirjoitusvirike-tunnisteisia kirjoitusideoita.
Hyviä kirjoitushetkiä !
MOI! Mäkin oon kiinostunut kirjoittamisesta ja haluaisin kirjailijaksi. Tykkään myös itse lukea paljon. Haluaisin ehkä erityisesti lasten ja nuorten kirjailijaksi. ✍