Moi. Mä oon vähän outo, mutta kiinnyin eläimiin tosi tosi paljon. Mulla oli kissa nimeltä T[nimi muutettu tunnistettavuuden vähentämiseksi]. T oli iso harmaa kolli joka kävi melkein kaikkien ihmisten kimppuun. Se jäi auton alle kaksi vuotiaana. Se selvisi siitä hengissä, mutta oli pitkään kipeänkauniista sille jäi näkyviä arpia. T kävi aina kimppuun jos yritti koskea sen selkää, mutta siihen ei kiinnitetty huomiota. Jossain kohtaa T alko laihtua ja se lopetti syömisen ja juomisen. Eläinlääkäri tuli sen ja totes että mitää ei oo enää tehtävissä. T oli siis sillon vasta 7-vuotias. T:n kuolemasta on nyt kaksi vuotta, mutta mä en oo vieläkään päässy siitä yli. Meille on tullut kaksi uutta kissaa ja toinen niistä on mun. Se uus kissa muistutti T:tä ihan sikana ja mä en melkein pystynyt alkuun kattomaan sitä uutta kissa. Mikä mua vaivaa?
Voi eikä, otan osaa :(
Ymmärsin että sulla on kovakin ikävä T kissaasi ja se on ihan okei. Puhumalla asiasta ja ajan kuluessa ikäväkin helpottaa. Samoin uuteen kissaasi tutustuminen voi helpottaa oloa.
