Mua tosiaan ahdistaa mennä kouluun, koska saan koko ajan mun ”kaverilta” sellaisia haukkumisia. Tähän mennessä oon kuullu mm. ”Tapa ittes, koska oot niin (ja se merkki, mikä tarkoittaa hullua)” ”Pelkäät ihan kaikkee” ”Et osaa mitään oikein” ”Oot ihan hullu” samoin oon kuullu kaikkii huomautuksia mun ulkonäköön liittyen. Oon kuulemma hevonen, poika & ruma. Samoin mun toinen ”kaveri” jaksaa huomautella mun surkeudesta. Mua ahdistaa syödä muiden seurassa, koska oon kasvavas iässä ja syön aika paljon, mut silti toiset kattelee mun annoksia vähän epäilevästi.
Oon ihan rikki, haluisin vaan itkee ja itkee ongelmani pois, oon vaan turha ja mun päässä on joka päivä sama kysymys:”Mikä mussa on vialla?”
Ja se on kysymys, johon haluun oikeasti vastauksen. En haluu enään mennä kouluun, kun saan kuulla siitä kuinka epätäydellinen oon, kuinka tuun kuolee yksinäisenä ja kuinka mun elämä on turhaa ja ihan tyhmää. En vaan jaksa enään. :(
Hei,
Hyvä, että otit yhteyttä meihin, olit tosi rohkea. On varmasti tosi surullista että kouluun meno ahdistaa. Kirjoitit vakavasta asiasta, jonka selvittämiseen tarvitset aikuisen apua. Löytyykö lähipiiristäsi sellaista aikuista, jonka puoleen voisit kääntyä? Tietävätkö vanhempasi ajatuksistasi? Kouluissa ja oppilaitoksissa tällaisia tilanteita varten on myös esimerkiksi kouluterveydenhoitaja tai koulukuraattori, jotka osaavat ja haluavat auttaa. Sinua lähellä olevista auttavista tahoista löydät lisätietoa Nuortennetin Mistä apua? -osiosta (www.mll.fi/nuortennetti/mista_apua).
Voit myös soittaa meille Lasten ja nuorten puhelimeen numeroon 116 111, joka on auki arkisin klo 14–20 ja viikonloppuisin klo 17–20 (puhelu on maksuton ja luottamuksellinen. Puhelimeen vastaa luotettava aikuinen.) tai kirjoittaa MLL:n Lasten ja nuorten nettikirjepalveluun (www.mll.fi/nuortennetti). Saat kirjeeseesi henkilökohtaisen vastauksen luotettavalta aikuiselta. Voit myös chatata kanssamme ma-ke klo 17–20.
Vaikka tuntuu, että elämässä ei juuri nyt valoa meinaa näkyä, niin uskon, että toivoa on. Ethän jää ajatustesi ja huoliesi kanssa yksin, olemme mielellämme tukenasi! Olet kaiken avun arvoinen <3
Lämpimin terveisin MLL Ylläpito
Hei,
Hyvä, että otit yhteyttä meihin, olit tosi rohkea. On varmasti tosi surullista että kouluun meno ahdistaa. Kirjoitit vakavasta asiasta, jonka selvittämiseen tarvitset aikuisen apua. Löytyykö lähipiiristäsi sellaista aikuista, jonka puoleen voisit kääntyä? Tietävätkö vanhempasi ajatuksistasi? Kouluissa ja oppilaitoksissa tällaisia tilanteita varten on myös esimerkiksi kouluterveydenhoitaja tai koulukuraattori, jotka osaavat ja haluavat auttaa. Sinua lähellä olevista auttavista tahoista löydät lisätietoa Nuortennetin Mistä apua? -osiosta (www.mll.fi/nuortennetti/mista_apua).
Voit myös soittaa meille Lasten ja nuorten puhelimeen numeroon 116 111, joka on auki arkisin klo 14–20 ja viikonloppuisin klo 17–20 (puhelu on maksuton ja luottamuksellinen. Puhelimeen vastaa luotettava aikuinen.) tai kirjoittaa MLL:n Lasten ja nuorten nettikirjepalveluun (www.mll.fi/nuortennetti). Saat kirjeeseesi henkilökohtaisen vastauksen luotettavalta aikuiselta. Voit myös chatata kanssamme ma-ke klo 17–20.
Vaikka tuntuu, että elämässä ei juuri nyt valoa meinaa näkyä, niin uskon, että toivoa on. Ethän jää ajatustesi ja huoliesi kanssa yksin, olemme mielellämme tukenasi! Olet kaiken avun arvoinen <3
Lämpimin terveisin MLL Ylläpito
Mua on kiusattu kans niin et oon vieläkin rikki. Yläasteen jälkeen loppu kiusaaminen ja syrjintä. Tunnen niin hyvin noi sanat et ”et osaa mitään, oot hullu” Voin kuvitella sun tunteet, koska itekin mietin monta kertaa et ”nyt tää loppuu, en vaan jaksa..” Mut pysy vahvana ja näytä niille, ettei ne voi lannistaa sua. Koita tutustuu uusiin ihmisiin vaikka koulussa, tapahtumissa, ryhmissä, harrastuksissa, netissä.. Ite oon tosi ujo tutustuu livenä ihmisiin ni oon netistä löytäny uusia ystäviä. (Netissä pitää vaan muistaa tietty varovaisuus). Tee asioita, jotka antaa sulle voimaa, esim.musiikin kuuntelu tms. Se voi olla mitä vaan. Kannattaa myös puhuu/kirjottaa jollekkin. Älä jää yksin. Lähetän sulle ison voimahalin ja paljon tsemppiä! <3 Oot arvokas, vaik susta ei ehkä tunnukaan siltä.
Ps. Älä välitä mitä ne puhuu sun syömisestä. Kasvava tarvii ruokaa! :D
Mua on kiusattu kans niin et oon vieläkin rikki. Yläasteen jälkeen loppu kiusaaminen ja syrjintä. Tunnen niin hyvin noi sanat et ”et osaa mitään, oot hullu” Voin kuvitella sun tunteet, koska itekin mietin monta kertaa et ”nyt tää loppuu, en vaan jaksa..” Mut pysy vahvana ja näytä niille, ettei ne voi lannistaa sua. Koita tutustuu uusiin ihmisiin vaikka koulussa, tapahtumissa, ryhmissä, harrastuksissa, netissä.. Ite oon tosi ujo tutustuu livenä ihmisiin ni oon netistä löytäny uusia ystäviä. (Netissä pitää vaan muistaa tietty varovaisuus). Tee asioita, jotka antaa sulle voimaa, esim.musiikin kuuntelu tms. Se voi olla mitä vaan. Kannattaa myös puhuu/kirjottaa jollekkin. Älä jää yksin. Lähetän sulle ison voimahalin ja paljon tsemppiä! <3 Oot arvokas, vaik susta ei ehkä tunnukaan siltä.
Ps. Älä välitä mitä ne puhuu sun syömisestä. Kasvava tarvii ruokaa! :D
Täällä kans yks koulukiusattu. Voin sanoo että useimmiten aika paikkaa haavat, Ja kasvat vahvemmaks joka päivä. Mut sun ei tarvitse katella tollasta. Jos joku sanoo sulle jotain pahasti, näytä ettei sua kiinnosta. Näytä että muitten sanat ei muuta sua ihmisenä, eikä muiden antama leima tee susta eri ihmistä. Mullakin meni monta vuotta yksin ollessa. Kaikki oli odotuksen arvosta, koska nyt mulla on tosi hyviä kavereita, joihin luotan 100%, kaiken sen ajan jälkeen, kun olin onneton. Kavereita tulee ja kavereita menee, joskus siinä saattaa vaan mennä aikaa, ja muista se että sun ei tarvitse pitää ihmisiä sun elämässä, jotka tekee siitä vaikeempa. Oot vahva. Oot ainutlaatunen. Oot tärkeä. Kunhan vaan muistat olla oma itses kaikesta huolimatta.❤
Kuulostaa hyvin tutulle toi sun tilanne. Itelläni oli ala-asteella ja jälkeenpäin kans semmonen ”kaveri” porukka, jossa olin se potkupallo. Samanlaisia piikittelyjä syömisestä, mun painosta (laitto mut mm. laihduttamaan..), kaikki mitä tein oli väärin tai tein sen jotenkin väärällä tavalla, en saanu puhua koska olin ärsyttävä, ne vei mun rahat koska olin niille muka velkaa, saatto lyödä tai töniä koska ”oon liian heikko ja pitää oppia puollustautumaan” jne. Rupesin tämän takia lintsaamaan vältelläkseni heitä, mutta he veivät mun kotiavaimet ja tulivat etsimään mua koulun jälkeen kotoa. Vietin siis ala-asteen k-kaupoissa ja melkein jäin luokalle koska en ollut koskaan koulussa :-D
Pääsin tilanteesta eroon vasta kun vaihdoin koulua, ja aloin aktiivisesti välttelemään niitä ihmisiä. Vuosia en uskaltanut edes mennä ulos tai kaupungille koska en halunnu että ne löytää mua. Virallisesti laitoin yhteydet poikki näiden suuntaan tekstiviestin kautta vasta kasiluokalla (vuosien aktiivisen välttelyn jälkeen).
Henkinen ja fyysinen väkivalta sattuu pahasti (aina, mutta ainakin) sen tullessa niiltä, joiden kuuluis just olla sun puolella. Tollanen käytös ei oo millonkaan hyväksyttävää, ja kannattaa mahdollisimman aikasin rohkastua ja yrittää pyristellä niistä ihmissuhteista irti. Mitä pidempään joutuu tuota jaksamaan sitä enemmän vahinkoa siitä on itselle. Jos ei halua tai pelottaa olla rehellinen, voi sanoa että ”ollaan kasvettu erilleen” (tätä käytin itse). Näin saattaa välttyä mahdolliselta jälki-draamoilta.. Parempia kavereita tulee löytymään! Kouluja vaihtaessa löytyy uusia ihmisiä (itse löysin ensimmäiset todelliset kaverini ylä-asteelta ja lukiosta), harrastuksista, kerhoista ja muista myös.
Sussa ei oo mitään vialla! Tämä ei ole milläänlailla sinun vika etkä ansaitse tuollaista kohtelua keneltäkään. Kaikki ansaitsee ilmaista itseään ja olla vapaasti (myös syödä niin paljon kun ikinä haluaa) ilman tuollasia kommentteja. Elämässä kaikki on aina liikkeessä eikä tuollasiin tilanteisiin jää onneksi jumiin. Kaikesta on myös mahdollisuus toipua. Toivon että pääset noista tyypeistä eroon ja löydät paikan jossa voit olla rauhassa. Voimia!!