Moikka!Oon 11 w tyttö ja mulla on sellanen harmillinen juttu että mun vanhemmat on eronnu ja mä suren sitä iha sikana.. :/ Se on tosi surullista. Ne eros sillon ku mä olin 3 w… En vielläkään ole kunnolla päässyt sen yli. Aina ku vanhemmat näkee niin ne rupee riitelee.. Kulen kummallaki sillee viikko viikko juttua ja nyt äiti suunnittelee että me muutetaa eri paikkakunnalle ja nähtäs isiä vaan joka toine viikoloppu.. :( Äiti yrittää houkutella meitä sen mukaa ja iskä jäämää tänne.. Haluaisin ehkä mieluummin lähteä koska mua kiusataan koulussa koska oon vähä ujo. Ja jos me muutettas elämän vois alottaa vähä niinku ”uuestaa”… Ja täällä mulla ei oo ollenkaa oikeita kavereita… :((. Mua pelottaa että jos en saakkaa sieltä uuelta paikalta ollenkaa kavereita ja jos sielä on samat jutut… Ja jos muutan niin tunnen että teenkö oikeen iskää kohtaan?
Mitä teen?? ? :(
t: Anzdepper
Hei! Kerro tilanteestasi jollekulle, jonka koet luotettavaksi ja ymmärtäväiseksi. Sun ei tarvii kestää kaikkee yksin, eikä varsinkaan olla vanhempiesi pomputeltavana. Asiat kyllä lähtevät selkiytymään kun ei tarvitse kantaa kaikkea itse, nimim. kokemusta on. Muuttaminen voi auttaa kiusaamiseen, itsellä kävi niin, mutta takeita en anna. Jos kuitenkin muutat, etsi vaan rohkeasti itsellesi kaveri. Mene vaikka jonkun yksinäiseltä näyttävän luokse, tai sitten jonkun muun mukavalta vaikuttavan. Kaikkea hyvää sulle, toivottavasti tästä oli apua!
