Kiusaaminen ja ulkopuolelle jättäminen
Mua alettiin kiusaamaan jo ykkösellä. Heti ekana päivänä mun yksi kaveri sanoi mulle, että me ei haluta olla sun kaa ja mene pois. Siitä päivästä lähtien oon ollut yksin ja ulkopuolella. Ei oo ollu yhtään kivaa. Se mun kaveri joka oli sillon joskus vielä mun kaveri ei oo enää. Se lähettelee musta kaikkea pahaa eteenpäin ja muut uskoo sitä. Olkaa niin kilttejä, että julkasette tän. Se olis mun toive.
Oletko nyt kuinka monennella luokalla?
Nyt olisi tärkeintä yrittää lujittaa itsensä ja kertoa vanhemmille/opettajalle levitellyistä perättömistä juoruista. Samoin olisi tärkeää yrittää löytää edes joku ystävä, jos ei sitten omasta koulusta niin edes vapaa-ajalta, vaikka jonkun harrastuksen parista. Ystävien kohdalla kuitenkin se laatu korvaa aina määrän. Tulet kestämään ja susta tulee vahvempi, jos löydät edes sen yhden hyvän kaverin, joka hyväksyy sut sellaisena kuin olet.
Tuollaista kavereiden selän kääntämistä tapahtuu valitettavan usein, mutta usko pois. Ennemmin tai myöhemmin sun ympärilläs on monta ystävää, jotka välittää susta, kunhan et vain luovuta ja jaksat yrittää. Tsemppiä! :)
Moips! Mä olen myös kokenut syrjimistä… Mul oli ykkösellä yks hyvä kaveri, mut kakkosella kun luokat yhdisty se ja yks toinen jätti mut yksikseen… Ne oli ain keskenää… No olin ujo mutta kuitenkin aika perus oppilas… Siis sellanen ok, josta ei juuri välitetä, mutta jutellaan ja ollaan välkällä isossa porukassa jossa myös se ok on…. Niin et ei mua oikeestaan syrjin kun ne kaks, mutta muilla oli aina omia juttuja, enkä ollut muutenkaan ollut niitten kaa juurikaan, niin ei mua otettu mihinkään porukkaan mukaan… Ei kukaan varmaa ees huoman et oon yksin… No sit tapahtu jotaa… Mun hyvä kaveri sai ihan uuen bestiksen ja meni uuteen porukkaan… Se tyttö jonka kaa ne oli ollu yhes jäi yksin ja sitä alettii kiusaa… Sitä haukuttii… Yms. No mä olin ystävällinen ja vaik se oli syrjin mua olin koulussa sen pari paritehtävissä, ja istuin kuvikses sen vieres… Ylä asteelle mentäessä se tyttö jota kiusattiin ja mä löydettiin kaks uutta kaverii… Kaikki piti niitä outoina… Mutta ne on ihan mukavia ja tavallisia. Ei niissä oo mitään outoo… No musta tuntuu siinä porukassa jotenkin yksinäiseltä kuitenkin, ja mä asun aika syrjäs maalla yhes pikku kylässä niin mulla on niille matkaa 6 ja 8 ja 8 kilsaa… Eli ne o vapaa ajal keskenää, ja käyvät toisillaan kylässä, mutta mua ei kutu käymään ku toinen niistä uusista kamuista… Ja se tyttö jota kiusattiin ja se uus kamu joka ei kutu kylään on bestikset. Ne supisee seuras ja puhuu musta ja siitä joka kuttuu mua kylää pahaa… Ja niil o ain kaikkee kahenkeskestä, esim ne alotti just yhes uuen harrastuksen, meni yhes riparille jne. Mä ja se mukavampi tyttö ollaa samal riparil, mut ne kaks muuta ei oo sil riparilla…. Vaikka mitäpä tuosta sillä ne on kuitenkii vaa keskenään…. No siinä oli mun tarina…. Mä oikeesti tuen sua, ja voisin olla ystäväsi, mutten usko että tunnemme… Kyllä sä löydät vielä kavereita. Olen itse ujo ja hiljainen joten tiedän että se voi olla vaikeaa… Pärjäile ja tiedä vielä se että mä välitän susta (täällä jossakin) ja toivon sulle parasta. Uskoisin/luulisin että toisesta pahaa puhuminen loppuu ajallaan, ja kun kiusaajat tajuavat tehneensä väärin ja että se tuntuu toisesta tosi kurjalta… Mutta itsekin odottelen selän takanani puhumisen loppua… Mutta toivoisin sen loppuvan viim. Vuoden päästä kun vaihdan yläasteelta lukioon… Tsemppiä ja iso hali :) <3 T. -98 tyttö
Moips! Mä olen myös kokenut syrjimistä… Mul oli ykkösellä yks hyvä kaveri, mut kakkosella kun luokat yhdisty se ja yks toinen jätti mut yksikseen… Ne oli ain keskenää… No olin ujo mutta kuitenkin aika perus oppilas… Siis sellanen ok, josta ei juuri välitetä, mutta jutellaan ja ollaan välkällä isossa porukassa jossa myös se ok on…. Niin et ei mua oikeestaan syrjin kun ne kaks, mutta muilla oli aina omia juttuja, enkä ollut muutenkaan ollut niitten kaa juurikaan, niin ei mua otettu mihinkään porukkaan mukaan… Ei kukaan varmaa ees huoman et oon yksin… No sit tapahtu jotaa… Mun hyvä kaveri sai ihan uuen bestiksen ja meni uuteen porukkaan… Se tyttö jonka kaa ne oli ollu yhes jäi yksin ja sitä alettii kiusaa… Sitä haukuttii… Yms. No mä olin ystävällinen ja vaik se oli syrjin mua olin koulussa sen pari paritehtävissä, ja istuin kuvikses sen vieres… Ylä asteelle mentäessä se tyttö jota kiusattiin ja mä löydettiin kaks uutta kaverii… Kaikki piti niitä outoina… Mutta ne on ihan mukavia ja tavallisia. Ei niissä oo mitään outoo… No musta tuntuu siinä porukassa jotenkin yksinäiseltä kuitenkin, ja mä asun aika syrjäs maalla yhes pikku kylässä niin mulla on niille matkaa 6 ja 8 ja 8 kilsaa… Eli ne o vapaa ajal keskenää, ja käyvät toisillaan kylässä, mutta mua ei kutu käymään ku toinen niistä uusista kamuista… Ja se tyttö jota kiusattiin ja se uus kamu joka ei kutu kylään on bestikset. Ne supisee seuras ja puhuu musta ja siitä joka kuttuu mua kylää pahaa… Ja niil o ain kaikkee kahenkeskestä, esim ne alotti just yhes uuen harrastuksen, meni yhes riparille jne. Mä ja se mukavampi tyttö ollaa samal riparil, mut ne kaks muuta ei oo sil riparilla…. Vaikka mitäpä tuosta sillä ne on kuitenkii vaa keskenään…. No siinä oli mun tarina…. Mä oikeesti tuen sua, ja voisin olla ystäväsi, mutten usko että tunnemme… Kyllä sä löydät vielä kavereita. Olen itse ujo ja hiljainen joten tiedän että se voi olla vaikeaa… Pärjäile ja tiedä vielä se että mä välitän susta (täällä jossakin) ja toivon sulle parasta. Uskoisin/luulisin että toisesta pahaa puhuminen loppuu ajallaan, ja kun kiusaajat tajuavat tehneensä väärin ja että se tuntuu toisesta tosi kurjalta… Mutta itsekin odottelen selän takanani puhumisen loppua… Mutta toivoisin sen loppuvan viim. Vuoden päästä kun vaihdan yläasteelta lukioon… Tsemppiä ja iso hali :) <3 T. -98 tyttö