Moi! Mä oon 14wee tyttö ja mua on kiusattu 8 vuotta ja vuos ois kai viel edessä ku ysi luokka pitäis päästä läpi joten kuten. Eli mun story lyhyeesti elikkä kiusattu 8 vuotta ulkonäön vuoks (oon isompikokonen ku frendit). Mä lintsasin 8lk tosi paljon siks etten voinnu mennä kouluun, koska siel mulle ois vaan huudeltu ja naurettu. Mä oon käynny nyt kuukauden psykologil puhumas ja emmä tiiä ei se oo ainakaa hirveesti viel auttanu. Ja kun mun kolmel parhaal kaveril jokaisel on poikaystävät niin tuntuu et tulee paineita siitä et pitäis olla poikaystävä, mut ku on näin ruma ja läski niin on se aika vaikeeta. Ja se mua eniten ärsyttää ku kaks niist frendeist sanoo et ”kyll sä viel löydät jonkun” no onhan se hyvä sanoo ku niil on poikaystävät jo eikä tarvii houlehtii siit asiast. Ja ne luulee et mä odotan sitä et jos löytäisin jonkun niin et se suhde ois täydellinen yms, mut mä en todellakaan odota mitään täydellistä suhdetta jossa ei riidellä ollenkaa. Se ei oo mun mielest hyvä parisuhde jos ois koko ajan täydellistä eikä yhtään riitaa. Se on hyvä asia et on riitoja joista sit selvitään yhessä. Mut joo tällänen on mun kirjotus toivottavasti täst saa selvää. Ja kiusaamisest oikeesti jää joillekki (mulle esim.) koko elämänsä ajaks arvet. Esimerkiks mä en pysty luottamaan ihmisii kovin helposti koska mun menneisyyden takii. Ja kiusaaminen on yks syy miks en pysty luottamaan.
Moi.
Kahdeksan vuotta on valtavan pitkä aika kiusattuna. Eikö kukaan koulun aikuinen tai vanhempi ole puuttunut siihen? Kiusaamisesta kannattaa kertoa jollekin luotettavalle aikuiselle (terveydenhoitaja, psykologi, kuraattori, opet.) Psykologin kanssa työskennellessä yksi tärkeä asia on oman asenteen saaminen kohdalleen. Jos saat päälle kunnon taistelijaluonteen (nuo kiusaajat ei tiedä mistään mitään ja mä kyllä selviän tästä ihan varmasti) voi psykologikäynneistäkin olla enemmän apua. Tiedän kokemuksesta, että asennoituminen ei ole helppoa, mutta kun sen kerran saa kunnolla päälle, se yleensä kestää aika pitkälle. Välillä voi tulla takapakkeja, mutta tärkeintä on, että nousee aina ylös. Susta on siihen kyllä (:
Voin kuvitella, miltä nuo seurusteluasiat tuntuu, kun sellaiset ihmiset lohduttaa sua jotka itse jo seurustelee. Mun mielestä sä osaat ajatella todella järkevästi ja syvällisesti, kun ymmärrät, ettei seurustelu ole pelkkää ruusuilla tanssimista, vaan myös yhteisiä päätöksiä ja kompromisseja, jotka vie eteenpäin. Juurikin se yhdessä selviäminen niistä vaikeista paikoista auttaa vahvistamaan koko suhdetta, ja niissä se myös punnitaan. Sä voit kuitenkin löytää aivan hyvin itsellesi poikaystävän, olet varmasti yhtä kaunis kuin muutkin. Sellaiset pojat, jotka kiinnittävät huomiota pelkästään kumppanin ulkonäköön, eivät välttämättä ole muutenkaan ihanteellisia poikaystäviä.
Itselläni on myöskin arpia kiusaamisesta (kesti 7 vuotta), etenkin luottamisessa toisiin ihmisiin, kuten sullakin. Toivon todella että sun kiusaaminen loppuu, siitä kannattaa kertoa jollekin ja yrittää viimeiseen asti taistella sitä vastaan. Se ei ole helppoa, mutta lopulta munkin kiusaajat lopetti kiusaamisen. Kuulostat kuitenkin vahvalta taistelijalta, sulla on toivoa edessäsi. Voit soittaa Lasten- ja nuorten puhelimeen tai kirjoittaa kirjepalveluun, ilmaiseksi. Älä ikinä luovuta. Sä voitat vielä (=
Tsemppiä ja halaus!
