Olen 17 vuotias tyttö. Minua on kiusattu koko elämäni ajan. Minulla on hyvä kroppa ja hyvä luonne monien mielestä, MUTTA nenäni on hieman törröllään eli näytän monien mielestä sialta.
Kun siirryin lukioon toivoin, että kiusaaminen loppuisi. Nyt kuitenkin yksi poika on alkanut taas muistuttelemaan nenästäni IHANKUIN EN SITÄ ITSE TIEDOSTAISI!!! Se saa minut tosi surulliseksi ja vihaiseksi. Joka ilta katson itseäni peilistä ja mietin mitä mä täällä enää teen. Minusta ei pidetä, koska ruumiissani on yksi pieni osa mikä on hieman erilainen kuin monilla muilla.
Miltähän kiusaajista tuntuisi jos vain luovuttaisin. Antaisin periksi. Niin tyhmältä kuin se tuntuukin, mutta lukuisia kertoja olen sitä miettinyt ja ollut lähellä toteuttamista. Ehkä taivaassa ei haukuta tai tartuta pieniin asioihin. Ehkä siellä saa olla se mikä on.
Jos luovutan se on peruuttamatonta. Mietin perhettäni. Ystäviäni, jotka eivät katso pientä erikoista piirettäni. Heidän tuskansa. Olisiko se tällaisen kuitenkin pikkuisen asian arvoista. Ei olisi. Miettikää miten kohtelette muita. Sanokaa kohteliaisuuksia älkää muistuttako huonoista piirteistä. Kehukaa muita, kaikista löytyy jotain hyvää. Ainakin sitä mieltä minä olen.
minun mielestäni sinua ei saa kiusata. niinkuin ei ketäänmuitakaan tein täällä testin ja ollen kuulema kaikkien kaveri minulla on ollut samoja tunteita mutta.niistä pääsee yli kun uskoo itseensä ja luottaa.ja kerro jollekin johon voit luottaa mummo.äiti.isi.kaveri.täti tai joku semmonen
p.s.toivon parastasi entiedä oliko apua mutta yritin parhaani.
On hyvä, että päätit olla luovuttamatta, sillä luovuttaminen ei koskaan ole hyvä juttu.
Olen ollut hieman samankaltaisessa tilanteessa, kun minulle huomauteltiin jatkuvasti pukeutumisestani. (Vaikka ymmärrettävää on, että vaatteet on helpompi vaihtaa kuin nenä) Alkuun minusta tuntui kuin kaikki olisi ollut minua vastaan, mutta kerran, kun kiusaajat toivat myös muutaman muun henkilön mukaan huomautteluun, ymmärsin, että he eivät oikeastaan kiusaa minua vaatteiden, vaan kunnioituksen vuoksi. Heille minun kiusaamiseni oli vain keino saada ihmiset pitämään heitä itseään jotenkin parempina ihmisinä, vaikka kiusaaminen ei tee sinusta sen arvostetumpaa. Siinä vaiheessa lopetin kiusaajista välittämisen. Nykyään totean vain kaikille, jotka minulle asiasta huomauttelevat, että heidän ei ole minun vaatteitani pakko katsoa. Myöhemmin ryhdyin tukioppilaaksi auttaakseni nuoria ja nykyään olen verkk@ri. Eli voihan sitä kiusaamista aina nousta vastustamaan. Ja kannattaakin.
Oletko ilmoittanut pojalle, kuinka ikävältä sinusta tuntuu, kun hän huomauttaa nenästäsi? On hyvä, että poika ymmärtää asian. Jos kiusaaminen ei lopu siihen, kannattaisi ehkä ottaa yhteyttä johonkin aikuiseen (esim. opettajaan, koulukuraattoriin tain vanhempiin) ja käydä asia läpi hänen kanssaan. Ja onhan sinulla ystäviä, joiden puoleen kääntyä, kun mikään ei onnistu. Ja jos he ystäviäsi ovat, niin kyllähän he varmaan sinusta pitävät! Elämässä on huonoja puolia, mutta myös hyviä. Älä siis menetä uskoasi. Ja hyvä että otit esille sen, että pitäisi kohdella muita hyvin. Ihmisiltä tuppaa välillä unohtumaan se.
Sitä paitsi itseään pitäisi arvostaa sellaisena kuin on. Et voi muuttaa sitä, kuka olet. Voit kehittää itsellesi uusia taitoja, voit tehdä itsestäsi viisaan ja voit pitää kalliita ja hienoja vaatteita päälläsi, mutta olet silti sinä. Jos monien mielestä sinulla on hyvä kroppa ja luonne, sinulla varmaan on yleisemminkin monien mielestä hyvä kroppa ja luonne. Älä anna ihmisten, jotka ottavat kantaa vain siihen, joka on heidän mielestään on sinussa huonoa, lannistaa sinua.
Toivottavasti neuvoistani on jotain hyötyä ja kiusaamisesi lakkaa pian! Hyvää kesän odotusta!
Christian