Siirry sisältöön

Kiusaaminen vaikuttaa vielä pitkään siitä eteenpäinkin..

En usko olevani ainoa

Elämän ensimmäisiä huomaamisia, että kiusaaminen todellakin jatkuu vielä pitkään itse kiusaamisen loppumisestakin,

Olen ala-asteella ollut kiusattu, enemmän se oli vain sanallista ja ulkopuolelle jättämistä. Toisin kuin muut olihan minulla yksi joka minut hyväksyi sellaisena kuin olen. Olin ensimmäiset vuodet koulussa kuulema luokkamme suosituimpia, mutta olin kuulema liian tarrautuva vain yhteen henkilöön, etteivät muut uskaltaneet meidän väliimme?
Aluksi se oli vain tervettä ujoutta, mutta luulisin että pian minun tarrautuneisuus muuttui hyljinnäksi. Luullakseni se että roikuin yhden henkilön perässä tuli outoa ja muut eivät oikein varmaan tykänneet tästä. En ole syystä vieläkään varma. Mutta minusta tuli kuitenkin silmätikku tai sitten se oli vain ihan minun asenteestani kiinni.
Kuitenkin se tuntui pahalta, se että sain haukkuma nimiä ja muut nauttivat minun ärsyttämisestä. Kyllä haukkumanimien alkamisenkin jälkeen minut otettiin peleihin mukaan, mutta peleihin pääseminen kävi ajan myötä yhä hankalammaksi, sen lisäksi pikkusiskoni tuli samaan kouluun parivuotta myöhemmin.
Pian pienimuotoinen kiusaaminen tarttui minusta siskooni, jossa se paisui isompiin mittoihin. Pikkusiskoani haukuttiin melkein ekasta vuodesta lähtien. Hänellä oli pienimuotoinen lukuhäiriö, mutta ei se näkynyt ollenkaan puheessa, ainakaan omasta mielestäni. Tai ehkä se näkyi, koska myöhemmin kun olemme puhuneet siitä, niin jopa vanhemmilla oli välillä ongelmia saada selvää mitä hän sanoi. Mutta ainakaan enään hänellä ei ole sitä ongelmaa, vain ääneen lukemisessa hän saattaa välillä jäätyä, mutta se on ymmerrättevää.
Yritin ajaa pian myös siskoni oikeuksia, koska olemme aina olleet hyvin läheisiä ja emme juuri tapelleet. Leikimme usein yhdessä.

Olin ehkä ajattelematton, pyydän sinulta anteeksi. Mutta kun parhaankaverini toi minun ja hänen väliin uuden ihmisen, unohdin siskoni paineet ja vietin aikaani enemmän aikaa tämän meidän ” uuden ” porukan kanssa. Pikkusiskoni kiusaaminen paheni, luokka oli mahdoton ja siskoni suljettiin siitä ulos. Pikkusiskoni sai pian ekan kaverinsa, mutta kiusaamisen takia tämä muutti toiselle paikkakunnalle. Pikkusiskolleni se oli kova isku, koska he tulivat hyvin toimeen. Pian tämän parhaan kaverin luokkalaiset alkoivat kiusaamaan pikkusiskoani sen takia että tämä kaveri muutti muualle. Käytävällä kuului useasti ” kyrpiikö ettei sulla ole enään ketään? ” jne. jne.. Syvimmät anteeksi pyyntöni, ne eivät tule koskaan korvaamaan puuttumatonta tukeani!

Syrjäydyin hiljalleen luokasta, ja aloin viettää aikaani enemmän piirrelleen ja istuen nurkassa yksin. En tuntunut olevan tervetullut kaikkiin juttuihin, joten en edes yrittänyt. Aloin kehittyä aijemmin naiseksi, en tiedä pitivätkö toiset sitä outona, mutta esim koulukirjoihini alkoi ilmestyä tekstiä jossa luki haukkuja minusta ja siskostani. tavaroitani hävisi ja löytyi aivan eripaikoista. Pian isommatkin luokat alkoivat jupista mulle, yllittivät toiset kiusaamaan minua ja siskoani.
Jouduimme kulkemaan kouluun linja-autolla, joten pian sielläkin alettiin tukea viereen ja jutella kiusallisen ylimielisellä äänen sävyllä. Ensin kehuttiin ja sitten haukuttiin kunnes peräännyttiin istumaan muualle. Usein puhuttiin tahallaan ääneen niin että varmasti kuulimme. Yritin piettää ääniä musiikkiin, mutta se ei aina onnistunut.

Ylä-asteella hetken oli hiljaista, tuntui että ehkä en olekkaan niin erilainen, mutta kiusaajani vanhemmat sisarukset löysivät nämä entiset ” puutteeni ”. Pian paraskaveri ja ainoa kaveri alkoi kulkemaan eriporukan kanssa ja jäin yksin. Minulla ei ollut kaveria jonka kanssa olla, koska pikkusiskoni oli vielä ala-asteella erikoulussa. Nyt kummallakin oli paha olla kun ei ollut ketään johon tukea. Aloimme kummatkin istua yksin koulunkäytävillä, toisin kuin minä niin pikkusiskoni yritti sinnikkäästi saada kavereita. Purimme pahan olomme toisillemme sitten aina kotiin päästyämme.
Tietyt ihmiset kehittyivät pahemmiksi, onneksi en nähnyt heitä kuin tietyillä tunneilla. Mutta osalla oli omia vakavempia ongelmia, jotka he sitten purkivat minuun.

Sama rata jatkui ja kiertyi ja meni solmulle. Usein itkin itse, mutta pikkusiskoni isommasta kärsimyksestä huolimatta hän oli aina tukemassa minua. Pariin kertaan ajatus kävi että nyt lähti henki ettei minusta ollut mihinkään, mutta pikkusiskoni piti minut maan päällä. Kerran sulkeuduin huoneesi ja [osa tekstistä poistettu] mutta kuulin pikkusiskoni itkun huoneeni toisella puolella kun hän aneli avaamaan oven. Avasin sen jonkun ajan päästä ja sitten me itkettiin yhdessä hetken kunnes olo helpottui.

Onneksi maailma kirkastui kun pikkusiskoni astui samaan kouluun, samalla tutustuin toiseen kiusattuun joka muutti eripaikkakunnalta. Osoitin hänelle läheisyyttä ja melkein miellytin häntä tarkoituksella, mutta meistä tuli hyvät kaverit. Aloin saada itsetuntoa korkeammalle, ja hiljalleen aloin suuttua pelon sijaan kiusaajille, osui se sitten mun kaveriin tai siskoon tai muhun itseeni.
Pian pinna katkesi linja-auto matkalla jossa suoraan hakkasin pikkusiskoni kiusaajaa, töhrin hänen takkinsa ja syljin naamalla, haukkuen ja huutaen hänelle. Tein hänestä esimerkin että mitä käy kun menee liian pitkälle. Sen jälkeen jouduimme puhutteluu, mutta kerroin kiusaamisesta niin opettajat ymmärsivät ja olivat puolellani, koska pitkän piinaamisen takia kuka tahansa saattaisi loppujen lopuksi suuttua.

Nyt ysin jälkeen päätin että lähden muualle opiskelemaan jotta minun ei tarvitse nähdä enään ketään kiusaajaa. En ketään! Muutin 200 km päähän ensimmäisestä kiusaajasta ja kaverista. Ajattelin että nyt aloitan alusta ja kehitän itselleni oman elämän.
16-vuotiaana muutto pois kotoa ei ollutkaan niin helppoa ja puhuminen vieraille ihmisille oli yhtäkkiä hirveän vaikeaa. Luokkalaisteni katse ja puhe pelkästään karmaisi minua, vaikka nykyään kiusaamista ei tapahdu, mun on yhä vaikea pyrkiä kenenkään mukaan tai liittyä kahvitau’oilla porukan keskusteluun.

En käy nykyään kaupungilla vaan oleskelen asunnossani, katselen silloin tällöin taivaalle ja satunnaisesti uskaltaudun käymään lenkillä. Päivät menee koneella tai sitten koulussa. Nykyään saan taas usein itku kohtauksia, vaikkei kukaan ole tehnyt mulle mitään. Eripaikkakunnalla tuntuu tuskalta asua, kun ei ole ketään kun menee kouluun, eikä ole ketään kun menee kotiin.
Melkein kyyneleet tuuppaa silmiin kun tätä kirjoittaa. Oliko tämä yksinäisyyden tunne sitä kiusatun tunnetta yhtään sen parempi?
Olen yrittänyt käydä tutustumassa tyttöjentalolla toisiin ihmisiin, mutta juuri ja juuri kaksi kertaa uskaltauduin sinne. Siihen se sitten jäi.

Nyt sitten tässsä jamassa ollaan, onneksi pääsen viikonloppuisin kotiin siskoni luokse. Mutta kaverit oikeastaan ovat aloittaneet kukin uuden elämän. Olenko ainut joka on jäänyt tänne jumiin?

poika 14v

Luin koko tekstin. Aika surullinen juttu… En tiedä mitä mä sanoisin, en osaa täältä käsin auttaa. :/ Mutta ootko ajatellu et voisit puhua jollekulle… Ootko nyt siis lukiossa vai amiksessa vai missä? No kuitenkin, siellä opinahjossasi varmaan on joku terkkari tai joku, kokeile puhua tästä. Tai no tää oli mun neuvo, en tiiä oliko se ny niin hyvä… Mutta tsemppiä! Koita jaksaa, life gets better!

John

80 prosenttia tosta tekstistä muistan kokeneeni itsekin…… Ne kokemukset muistaa ikuisesti, totta se on. Tutustu netissä eri yhteisöihin mist pitäisit, voin sanoo et tulee toimimaa erittäin hyvin. Ite oon koko kuntani syrjityin ja samantyylisel historial (joskin vähä pahemmal) oon kuitenkin maailmalla tietyn tyyppisissä yhteisöissä (käyttäjäkunta ~50k~) todella tunnettu ja kunnioitettu, monet jopa pelkää mua hahah. Suosittelen koittamaan, tosi helppoa verrattuna niihi kauheisii tilanteisii ku pitäs vastata jollekki jotai ;/
Jos tuntisin sut ni rakastuisin suhun iha varmasti………. Onnee matkaan :)

#JohnStacksAntiBullyMovement

Kiusattu

Hmm.. Mäkin oon ollu kiusattu ala-asteella, ja tosiaankin se vaikuttaa vieläkin mun arkielämään.

Munkin kaveri vain mainitsi mun nimen, ja vikasi taakse, ja heti luulin, että he juttelevat musta.
Että kyllä, se vaikuttaa. Omasta kiusaamis kokemuksesta on 3-vuotta, ja sitä kesti 4-5-vuotta. Sellanen kokemus on jäänyt mun mieleen ikuisiks ajoiks. Se on tosi harmillista, mut kun mä pääsen jollekkin juttelee, ni se auttaa. Ehkä sunkin kannattas mennä jonnekkin juttelemaan. (Jos oot lukios tai ylä-asteella) Nii koulukuraattorille tai terkkarille. Mä kävin terkkarilla sanoo siitä tunteesta, ja se huomattavasti helpotti.
Suosittelen. Ja vanhemmille kerron aina kun on huono mieli jostain asiasta! :D

John Stacks

Pahoittelen modet, jos tää on nyt kauhee rikos. Haastakaa oikeuteen, ei ole edes VPN päällä. Aion jakaa tätä topikkia facebookissa ja twitterissä parhaani mukaan, koska haluun löytää sut. Pidä silmät auki jos sattuu tulemaan tuttua tekstiä vastaan, there I am. <3

#JohnStacksAntiBullyMovement

John Stacks

Pahoittelen modet, jos tää on nyt kauhee rikos. Haastakaa oikeuteen, ei ole edes VPN päällä. Aion jakaa tätä topikkia facebookissa ja twitterissä parhaani mukaan, koska haluun löytää sut. Pidä silmät auki jos sattuu tulemaan tuttua tekstiä vastaan, there I am. <3

#JohnStacksAntiBullyMovement

John

[linkki poistettu]
Tideän modet ettette voi julkasta tota linkkiä protokollan takia, joten: Kim Wilde – You Came
[osa tekstistä poistettu] sen vaan haluan sanoa et en halua mitään muuta ku löytää sut mun elämältä

NettaNuu

Moi :) tosi surullista et oot joutunu siskos kanssa kestää tollasta.. Yritä vaan rohkeasti puhua ihmisille… Tai no hyvähän sitä on sanoa… Mua on kiusattu ala-asteel… On nyt ysillä.. Mut mua syrjitään, puhutaan pahaa yms.Mä oonki tosi ujo enkä oikeestaa puhu juur kelleen… Mä uskon että sä löydät kavereita :) kyllä mailmassa on myös kivoja tyyppejä… (hmmmm.. Vähän kyllä epäilyttää, mutta sä vaikutat kivalta) mä tuen sua täältä jostain ;) ja jos tuntisin sut voisin olla kaverisi :)… Mä tiedän suurin piirtein miltä susta tuntuu, sillä mullakaan ei oo kavereita..
Tsemppiä ja halaus muista että jossain on ihmisiä jotka välittää susta.. :)

Vastaa aiheeseen: Kiusaaminen vaikuttaa vielä pitkään siitä eteenpäinkin..

Olethan kohtelias ja kunnioitat muita keskustelijoita. Viestit tarkistetaan ennen julkaisua.


Back to top