Moi. Mun mielestä nykyaikana kiusaamiseen puututaan väärällä tavalla. Nykyaikana kaikki ajattelee vaan, että kiusatulle voi jäädä elinikäiset arvet. Ite en oo koskaa tajunnut tuota ajattelutapaa. Eikö kiusatulle voisi ennemminkin opettaa, että on mahdollisuus päästä yli siitä, ja kiusattu voi oikeasti ahdistua koko ajaksi, jos opettaa vaan, että ”no nyt oot kiusattu, ja et oo enää koskaan iloinen, voivoi”.
Ennen opetettiin, että jos poika kiusaa tyttöä, niin on poika vaan ihastunut siihen tyttöön. Mun mielestä tällanen ajattelutyyli sopii paremmin, kuin se toinen. Yks mun sukulainen opetti mullekkin ennen, että jos poika kiusaa tyttöä niin se on ihastunut, ja uskoin ihan oikeasti. Mutta nykyään tuo sukulainen on vaan nykyajan muodissa mukana, että ”kiusatulle voi jäädä elinikäiset jäljet”. Ja on vähän ristiriitaista se, kun täälläkin opetetaan, että jos kiusaa vaatteista niin on vaan kateellinen niin eikö siitä pitäisi olla ylpeä, että on kiusattu, koska tietää omistavansa hienot vaatteet? Pitäisi. Todellakin. Ite oon tässä ajattelutyylissä vähän erilainen kuin useimmat, kun ajattelen, että kiusaaja on ihastunut. Ja jos tyttö kiusaa tyttöä/poika poikaa, niin voihan sekin olla ihastunut.
Mua on alkanut ärsyttää tämä nykyajan ajattelutapa kiusaamisesta. Jo pelkkä ”kiusatulle voi jäädä elinikäiset jäljet”-lauseen kuuleminen ärsyttää tosi kovasti. No, en oo varma, julkaistaanko tätä viestiä, mutta ainakin toivon, että julkaistaan. Onko enää ketään, jolla on samanlainen suhtautuminen kiusaamiseen kuin mulla? En yritä olla ärsyttävä tällä viestillä, tää on vaan mun näkemys asiasta. En oo trolli. Hei kertokaas omat näkemyksenne!
Oon samaa mieltä aloittajan kaa.
