Oon 12-vuotias tyttö, ja oon nyt 6 luokalla. Mua on kiusattu 6- vuotta koulussa melkein jokainen päivä. 1-3 luokkaan asti en voinut puhua asiasta opelle, koska ope kiusas mua. Mun oam tunto on ihan hajalla, vihaan itteeni, koska vihaan toisten kiusaamista, mutta kuitenkin löydän itteni melkein joka päivä tilaanteesta, jossa itse olen kiusaaja. Haluan kiusaamisen loppuvan, mutta en osaa lopettaa. [osa tekstistä poistettu] Haluun apua. [osa tekstistä poistettu]
Toivon tosi kovasti, ettei kukaan enää kiusaisi. Se on tosi raukkamaista, mut vaikka haluisin lopettaa oon melkein joka päivä kiusaamassa jotakuta :(
Hei
Kiitos viestistäsi ja pahoittelut, että viestin julkaiseminen ja vastauksen saaminen on kestänyt. Olen todella pahoillani, että olet joutunut kokemaan kiusaamista. On kurjaa, että opettaja on kiusannut sinua: niin ei saa tehdä kukaan aikuinen eikä lapsi. Olet ollut pitkään kertomatta asiasta, joten ymmärrän hyvin, että sinulla on paha olla. Sinun pitäisi saada käydä koulua ihan rauhassa, ilman että kukaan kiusaa tai häiritsee sinua ja toisaalta, ettei sinun tarvitsisi päivä toisen jälkeen huomata, että ajaudut itse kiusaamaan muita.
Kerroit, että omatuntosi on ihan hajalla ja vihaat itseäsi, koska vihaat toisten kiusaamista. Ymmärrän hyvin, että sinusta tuntuu tältä. Ei tunnu hyvälle, kun huomaa tekevänsä sellaista, josta ei itsekään pidä. Ei kuitenkaan ole ollenkaan epätavallista, että alkaa itse kiusaamaan, jos itseä on kiusattu. En tiedä, onko näin sinun tilanteessasi, mutta joskus käy niin, että kun on itse kokenut kiusaamista, voi tulla sellainen olo, että tekee mieli kaataa oma pahan olonsa joko tietämättään tai tiedostaen muiden päälle. Kirjoitat viestissäsi, miten hyvin ymmärrät, että kiusaaminen on väärin. Olet tosi rohkea, kun kerrot kiusaavasi muita. Usein on juuri noin, että kiusaajakin tietää tekevänsä väärin, mutta on vaikea lopettaa, kuten kirjoititkin. Juuri siihen tarvitset myös aikuisen apua.
Ajattelen niin, että sinulla on oikeus saada aikuisen apua itsellesi: niin kiusattuna kuin kiusaajanakin. Olosi voi helpottua, kun saat itsellesi rinnalle aikuisen, jonka kanssa voit jakaa ajatuksiasi ja purkaa ahdistavaa oloasi. Yksin huolia miettiessä ne vain kasaantuvat päässä, joten on tärkeää, että saat puhuttua ahdistavat ajatukset ulos. On hienoa, että haluat apua, silloin voit sitä saadakin. Olet kaiken avun arvoinen eikä sinun tarvitse yksin pärjätä tuossa tilanteessa.
Tietävätkö vanhempasi, että sinua on kiusattu tai miltä sinusta tuntuu? Olisi tosi tärkeää, että joku läheinen aikuinen saisi tietää, mitä sinulle kuuluu. Uskon, että myös kiusaamisasia helpottaisi, kun uskallat kertoa, miten pahalta sinusta tuntuu. Olisiko koulussa joku mukava aikuinen? Opettaja, terveydenhoitaja tai kuraattori, jolle voisit mennä kertomaan tilanteestasi? Voi olla, että sinusta tuntuu vaikealle kertoa, että olet myös itse kiusannut. Minusta se, että kerrot kiusanneesi, kertoo sen, että olet vastuuntuntoinen nuori tyttö. Omaa tapaa suhtautua koulukavereihin on helpompi muuttaa aikuisten avulla, kun ymmärtää mitä tekee ja mistähän se mahtaa johtua.
Kirjoitit tosi hyvin tilanteestasi, joten auttaisiko kirjoittaminen huolen kertomisessa? Voit vaikka ensin kertoa, miten sinua on kiusattu pitkään koulussa ja että nyt huomaat myös itse tekeväsi samaa muille. Voit kertoa, jos sinua pelottaa tai huolettaa, mitä kertomisesta seuraa. Voit myös pyytää, että sinua kohtaan ollaan ymmärtäväisiä. Jos tuntuu, että haluat puhua ensin asiasta nimettömänä, voit olla yhteydessä meihin kirjeitse, chatin tai Lasten ja nuorten puhelimen välityksellä. Voit soittaa meille maksuttomasti ja luottamuksella numeroon 116 111. Haluamme olla tukenasi, jotta olosi voi tulla paremmaksi. Sinun ei tarvitse enää yrittää pärjätä yksin, sillä apua on saatavilla. Kerro rohkeasti olostasi aikuiselle ja voit aina palata ottamaan meihin yhteyttä, jos kaipaat lisätsemppausta.
Tsemppirutistuksia syksyysi ja kiitos rohkeudestasi!