Siirry sisältöön
kommentoikaa… pliis..

Moi… Ala-asteel meit oli kolme tyttöö. No… Arvaatte varmaan että joku on kolmantena pyöränä… No mä jäin siis yksin… Sit kuutosel sitä toista tyttöö joka oli jättän mut kolmanneks pyöräks alettii kiusaa… Kaikki puhu siit pahaa, jne. Mä sitte reiluna olin sen kaveri. Sit mentii seiskalle. Ajattelin jo että pääsen siitä eroon… Alottaisin puhtaalta pöydältä.. No se tuli samalle luokalle, mut sai kaks kaverii.. Mä olin sit isommas jengis. Mut jäin sit melko pian yksin. Se tyttö jota kutosel kiusattii tuli mun luo, ja ne otti mut porukkaansa. Meit on nyt siis neljä. Kasi luokal nyt kun on nää ripari jutut, meijän porukka ”jakautu kahtii” mennää siis eri ripari leireille… Nyt se toinen tyttö niistä jotka jätti mut kolmanneks pyöräks, ja se yks toinen puhuu musta ja toisesta meijän neljän porukan tytöst selän takaan… Me ollaa kuitenkii yhä neljästää… Ne supisee keskenää jne. Ei kuitenkaa hauku suoraa päin naamaa… No meit on sentää kaks, mut se kii joskus on mulle sillee läpäl et mä matkin sit… Mulla on kuitenkii tosi kurja olo. Mä oon tehny vaan väärii valintoi. Mä oon surkimus. Miks ne muuten puhuis must pahaa? Onks tää tän hetkinen tilanne kiusaamist? Olisko jo aikasemmin pitänny kertoo jollee? Oon mä jotaa äiskälle ja iskälle sanon.. Ne on sillee älä välitä… Mitä mä teen?

Lintu

Moi.

Oletko puhunut kenenkään kaverisi kanssa asiasta? Pahan puhuminen selän takana on kiusaamista, ja kannattaakin muistaa että vika EI ole sinussa. Kiusaaja on aina väärässä. Kiusaamistilanteissa voi monesti toimia se, ettei välitä, koska silloin kiusaajat eivät saa toivomaansa reaktiota – sitä, että kiusattu suuttuu tai itkee. Tilanteesi kuulostaa aika mutkikkaalta, mutta toinen hyvä keino on olla menemättä mukaan pahan puhumiseen. Silloin ei itse ainakaan syyllisty samaan. Murrosiässä voi välillä olla koviakin myrskyjä ihmissuhteissa. Voit yrittää puhua luotettaville kavereillesi tilanteesta ja kysyä heidän mielipidettään, ja yrittää olla ainakin sen tyypin kaveri joka on sun kanssa kahdestaan. Parasta ehkä olisi jos saisitte pidettyä porukan kasassa, mutta sä tiedät oman tilanteesi parhaiten. Tsemppiä ja halaus! =)

Kiusattu: samat tuntemukset

Tuo on ehdottomasti kiusaamista. Toisista se voi tuntua harmittomalta huvilta, mut kun se kerta on toistuvaa ja tuottaa sulle pahaa oloa, se on kiusaamista. Mut se ei tarkoita sitä että oisit surkimus. Vika on tässä tapauksessa heissä, eikä kellään oo mitään oikeutta puhua toisesta pahaa vaikka tämä värjäis tukkansa kirkuvan vihreeks ja rupeis kunnon hipiks ja toitottelis rauhaa ja rakkautta koko koululle!

Jokainen myös tekee vääriä valintoja, ja itsekin kadun monia omiani. Mäkin olin yläasteella koulukiusattu, ja samoin kuin sinä, en kertonu siitä kellekään. Kiusaaminen veti itsetunnon tosi matalalle, ja kärsin myös jonkintyyppisestä masennuksesta. Muistan hyvin elävästi, kun itkin monena iltana itseni uneen. Pahimmillaan tuntui siltä, että tahtoisin vaan päästää irti elämästä kun tuntui, etten nähnyt edes tulevaisuutta itselläni. Aattelin myös samaten, että teen vaan koko ajan virheitä. Uskon kuitenkin, että näin aattelee myös moni muukin, joten se ei oo epänormaalia.

Kun sitten uskaltauduin puhumaan tilanteestani, se auttoi paljon. Kiusaaminen ei poistunut, mutta helpotti, kun ei enää ollut yksin asiansa kanssa. Se tuntuu vaan niin hankalalta kertoo. Sun vanhempies asenne ei kyllä varmaan helpota asiaa, he eivät nyt oikein tajua miten pahalta susta tuntuu. Voisit sää kenties mennä kertomaan sen toisen tytön kaa asiasta jollekii? Kaksin on aina helpompi, ja hänellä on luultavasti samoja tuntemuksia kuin sullakin. Auttava puhelin on myös hyvä, sillä sinne voi soittaa anonyymisti.

Jaksamista ja voimaa sulle, muista ettet oo yksin:)!

Vastaa aiheeseen: kiusaamistako?

Olethan kohtelias ja kunnioitat muita keskustelijoita. Viestit tarkistetaan ennen julkaisua.


Back to top