Olen 8. luokkalainen bigender (eli elän emotionaalisesti molempia sukupuolia; olen siis jotakuinkin poikatyttö. En ole intersukupuolinen, olen siis biologisesti tyttö.). En viitsi yksityisyyden takia paljastaa asuinpaikkaani, mutta tämä tilanne alkaa käymään vakavaksi.
Olen siis ollut kiusattuna jo 8 vuotta, aivan ekasta luokasta asti. Se alkoi nimittelynä, syrjintänä ja minut jopa meinattiin ryöstää jossain vaiheessa. Opettaja pakotti muita aina kanssani leikkimään, muttei kukaan halunnut. Kyseinen opettaja myöhemmin haukkui minut täysin pystyyn, kun kerroin tuosta ryöstöjutusta.
Olin koko ala-asteen ajan vähän ”outo” ja ehkä tyhmäkin, sillä kukaan ei ohjannut minut, kukaan ei avustanut… kukaan ei selittänyt, mitä pitää tehdä ja miten koulussa ollaan. Rikoin välillä lievästi sääntöjä, vahingossa toki. En koskaan halunnut kenellekään mitään pahaa.
Ekalla luokalla, ollessani kiipeilytelineissä, minun jaloistani otettiin kiinni ja minut paiskattiin maahan. Takamuksilleni siitä sitten putosin. Sattui todella paljon, mutten uskaltanut puhua siitä kenellekään.
Sitten myös tönitty paljon, esim. käytävillä jne.
Tokalla luokalla sain muka ekan, oman kaverin; joka oli todella ylimielinen ja vastenmielinen. En enää ole hänen kaverinsa, mutta ihme kyllä; olin hänen kaveri koko ala-asteen ajan, vaikka hän määräilikin. Hän haukkui minua ”läskiksi”, vitsaili minun kustannuksella (väitti jossain vaiheessa, että olisin mukamas ollut raskaana, koska olin ylipainoinen muka.), pölli tavaroita, potki, löi jne. Olen kertonut opettajalle monia kertoja, eikä koskaan tehty mitään asialle. Opettajat vain sanoivat, että olin herkkä ja että kuvittelin kaiken. Minä olenkin erityisherkkä, muttei se tarkoita sitä, että kuvittelisin kaiken. 3. luokalla koulun liikunnassa, minua nöyryytettiin usein ja haukuttiin sielläkin. Kerran parahdin itkuun, kun minulle huudettiin. Sitten minua on tönäisty todella rajusti luistelussa. Jälleen kaaduin takamuksilleni. Sain siitä ikuisen murtuman, vaikka silloin kyllä tuli mustelma. Mutten enää ikinä pystynyt olemaan edes trampoliinissa. Sitten ne, jotka tönäisivät minua, väittivät, että aloitin kaiken.
Tätä h*lvettiä jatkui koko ala-asteen ajan, kunnes pääsin lopulta pois sieltä, koulun päätyttyä.
Olin todella innokas yläkoulusta. Olin ihan jännittynyt, sillä yläkoulussa olisi varmasti parempi olla ja niin edelleen. Mutta kun lopulta pääsin sinne… heti ensimmäisenä päivänä, minä petyin. Sama ralli jatkui. Kiusaamista kaikkialla, minua kohtaan. Joku haukkui älykääpiöksi, joku tönii koko ajan, joku pölli istuimen… kaikenlaista. Ja tätä jatkuu edelleen.
Kerran kun olin poissa muutaman päivän (en kerro, miksi.), minun paikkaani oli lainattu äikän tunnin aikana. Kun palasin kouluun, minulle huudettiin siitä. Minulle huudettiin, ”milloin muka viimeksi olit siinä?”. Yritin selittää, että istumajärjestyksen mukaan istuin siinä. Kun tämä kyseinen poika lopetti huutamisen, edessäni istuva poika tönäisi pulpettiani täysillä vatsaani päin. Melkein rupesin itkemään, kun se sattui niin paljon.
Kun kotiväki sitten laittoi viestiä opettajalle, opettaja väitti, että kuvittelin kaiken ja että olen liian herkkä.
Tätä kiusaamista jatkuu nykyäänkin. Nyt minusta levitellään juoruja koulussa, ala-asteen ajoista ja nolouksista… aina vanhoista, noloista YouTube-videoista (ei, sitä videota ei ole enää. Siinä vaan esiinnyin, mukamas vitsikkäänä ja nolona. Naama videolla, siis. Poistin sen pian sen jälkeen, kun minua kiusattiin siitä alakoulussa. Olin tuolloin 3. luokalla.), aina niihin hetkiin, kun itkin. Kun kävelen koulun käytävillä, kaikki tuijottavat minua, kuin olisin aivan erilainen, heidän mielestään. Tai siis, pukeudun erilaisesti ja omaan itselleni outoja mielenkiinnonkohteita. Omistan vain muutaman kaverin, mutta toisinaan tuntuu, etten osaa olla hyvä kaveri heille. He riitelevät keskenään ja pelkään, ettei meidän suhteista tule mitään.
Joudun jokaikinen päivä pelkäämään henkeni edestä meidän koulussa. Meillä räjäytellään raketteja ja pieniä pommeja ulkona ja sisällä, heitellään lumipalloja, tönitään, sohitaan sytkäreillä (eräs poika kerran yritti sytyttää naamani tuleen, kun puhuin puhelimessa), viedään tavaroita, heitellään tavaroita, ei keskitytä jne. Pelkään, että jonain päivänä tapahtuu jotain hirveää. Rehtori, opettajat ja muut ovat yrittäneet kaikkensa, mutta ei se auta. Vanhemmatkaan eivät kykene auttamaan tai parantamaan tilannetta.
Kuraattorin kanssa olen jutellut sekä NuPolla. Minulla on paniikkihäiriö, masennus ja ahdistus. Näen vieläkin painajaisia kiusaamisesta, olen ollut todella pahalla päällä ilman syytä… välillä tekee mieli tehdä aivan kamalia asioita, joita en edes halua mainita. Olen aivan rikki, eikä edes lääkkeet auta.
Yritän silti joka päivä esittää, että kaikki on hyvin…
Sinä, joka nyt luet tätä, älä tuomitse tai loukkaa minua. Koen muutenkin jo tuomitsemista ja kiusaamista oikeassa elämässä.
Hei,
Hyvä, että otit yhteyttä meihin, olit tosi rohkea. On todella kurja kuulla, että vaikka olet pyytänyt apua ja vanhempasi ovat olleet yhteydessä kouluun, mitään ei ole tapahtunut. Tietävätkö vanhempasi tämän hetkisestä tilanteestasi? Sinua lähellä olevista auttavista tahoista löydät lisätietoa Nuortennetin Mistä apua? –osiosta (www.mll.fi/nuortennetti/mista_apua).
Jos haluat miettiä tilannettasi tarkemmin meidän kanssa, voit myös soittaa meille Lasten ja nuorten puhelimeen numeroon 116 111, joka on auki arkisin klo 14-20 ja viikonloppuisin klo 17-20 (puhelu on maksuton ja luottamuksellinen) tai kirjoittaa MLL:n Lasten ja nuorten nettikirjepalveluun (www.mll.fi/nuortennetti). Saat kirjeeseesi henkilökohtaisen vastauksen luotettavalta aikuiselta. Voit myös chatata kanssamme ma-ke klo 17-20. Tämä keskustelupalsta on tarkoitettu nuorten keskinäiseen keskusteluun, emmekä voi täällä vastata kovin henkilökohtaisesti.
Hienoa, että lähdit kysymään mieltäsi painaneesta asiasta. Ota rohkeasti yhteyttä Lasten ja nuorten puhelimeen tai nettikirjeeseen tai ota asia puheeksi jonkun luotettavan aikuisen kanssa. Lämpimin tsemppiterveisin Ylläpito
Sääli, ettei täällä saa julkaista yhteistietoja, sillä mielelläni juttelisin kanssasi enemmän :>
Kuitenkin. En tosiaan ole tuomitsemassa mitään muuta kuin noiden muiden ihmisten käytöksen. Tiedän hyvin itse, miltä tuntuu olla kiusattu ja miltä tuntuu olla ulkopuolinen ilman mitään kunnollista syytä. Se on todella outoa. Ihmisessä ei ole mitään erikoista ja outoa, ja silti kiusataan. Lapset osaavat olla julmia, ja harvemmin aikuiset siinä edes auttavat millään tavalla. Jostain syystä tilanne kääntyy helposti kiusaajan eduksi (esim. kiusattu joutuu lähtemään koulusta) ja näin palkitaan kiusaaja. Mutta on hyvä, että uskalsit silti kertoa ja puhua näin tärkeästä asiasta, ja tarinasi on koskettava.
Kiusaajat ovat idiootteja, siitä ei pääse mihinkään. Muista olla ylpeä itseäsi ja siitä kuka ja millainen olet. Kulje pää pystyssä ja näytä heille, että olet typerän käytöksen ja heidän ääliömäisyyden yläpuolella. Olet vahva ja rohkea ihminen, sen huomaa jo siitä, miten avoin olet tässä tarinassasi. Opettajasi ei selvästi asiaa auta millään tavalla, joten puhu jollekin luotettavalle aikuiselle tai ystävälle. Hyvä, että olet keskustellut kuraattorin kanssa ja NuPolla. Onko sinulla jotain hyvää harrastusta, mikä veisi ajatuksesi muualle, kuin tähän kiusaamiseen? Yritä käyttää sitä pakokeinona maailmasta, turvallisella tavalla. Yritä vaatia näiden kiusaajien erottamista koulusta, koska tuollainen naaman polttaminen on jo todella vakavaa. Itse asiassa sehän on jo melkeinpä rikollista toimintaa. Jos voisin, auttaisin sinua enemmänkin. Kaikkea hyvää ja tähtien suojelua sinulle :>
Sääli, ettei täällä saa julkaista yhteistietoja, sillä mielelläni juttelisin kanssasi enemmän :>
Kuitenkin. En tosiaan ole tuomitsemassa mitään muuta kuin noiden muiden ihmisten käytöksen. Tiedän hyvin itse, miltä tuntuu olla kiusattu ja miltä tuntuu olla ulkopuolinen ilman mitään kunnollista syytä. Se on todella outoa. Ihmisessä ei ole mitään erikoista ja outoa, ja silti kiusataan. Lapset osaavat olla julmia, ja harvemmin aikuiset siinä edes auttavat millään tavalla. Jostain syystä tilanne kääntyy helposti kiusaajan eduksi (esim. kiusattu joutuu lähtemään koulusta) ja näin palkitaan kiusaaja. Mutta on hyvä, että uskalsit silti kertoa ja puhua näin tärkeästä asiasta, ja tarinasi on koskettava.
Kiusaajat ovat idiootteja, siitä ei pääse mihinkään. Muista olla ylpeä itseäsi ja siitä kuka ja millainen olet. Kulje pää pystyssä ja näytä heille, että olet typerän käytöksen ja heidän ääliömäisyyden yläpuolella. Olet vahva ja rohkea ihminen, sen huomaa jo siitä, miten avoin olet tässä tarinassasi. Opettajasi ei selvästi asiaa auta millään tavalla, joten puhu jollekin luotettavalle aikuiselle tai ystävälle. Hyvä, että olet keskustellut kuraattorin kanssa ja NuPolla. Onko sinulla jotain hyvää harrastusta, mikä veisi ajatuksesi muualle, kuin tähän kiusaamiseen? Yritä käyttää sitä pakokeinona maailmasta, turvallisella tavalla. Yritä vaatia näiden kiusaajien erottamista koulusta, koska tuollainen naaman polttaminen on jo todella vakavaa. Itse asiassa sehän on jo melkeinpä rikollista toimintaa. Jos voisin, auttaisin sinua enemmänkin. Kaikkea hyvää ja tähtien suojelua sinulle :>
Toi on todella kamalaa, kun opettajat eivät välitä, jos jotakin kiusataan. Jokainen saa olla oma itsensä. Mitä tapahtuisi jos olisimme kaikki samanlaisia? Kunpa voisin auttaa sinua jotenkin.
Yhden asian voin sanoa, että älä luovuta. Kiusaaminen on saatava jotenkin loppumaan. Kiusatut pitävät yhtä nyt ja aina.
Ihan kauheeta..!! Ton on täytyny tuntua ihan hirveältä!! Mä en pystyis ikin kestämään sitä ja onneksi oma kiusaamistarinani ei ole noin järkyttävä! Kyllä pystyn jotenkin hyväksymään sen että minua kiusataan, mutta se että joku muu joutuu kiusatuksi saa vihani kiehumaan yli. Ja miks kukaan ei puutu siihen vaikka oot kertonu??!! Mun mielestä nuo kyseiset opettajat ja ne keille oot kertonu on toiminu tosi väärin sua kohtaan!
Voi mä toivon että sulla menee vielä joskus paljon paremmin ja vaikka et nyt näekään, niin itken takiasi täällä ruudun takan. Vointia ja jaksamista sinulle ihminen, älä milloinkaan unohda omaa tärkeyttäsi!<33 *voimahali*
Ihan kauheeta..!! Ton on täytyny tuntua ihan hirveältä!! Mä en pystyis ikin kestämään sitä ja onneksi oma kiusaamistarinani ei ole noin järkyttävä! Kyllä pystyn jotenkin hyväksymään sen että minua kiusataan, mutta se että joku muu joutuu kiusatuksi saa vihani kiehumaan yli. Ja miks kukaan ei puutu siihen vaikka oot kertonu??!! Mun mielestä nuo kyseiset opettajat ja ne keille oot kertonu on toiminu tosi väärin sua kohtaan!
Voi mä toivon että sulla menee vielä joskus paljon paremmin ja vaikka et nyt näekään, niin itken takiasi täällä ruudun takan. Vointia ja jaksamista sinulle ihminen, älä milloinkaan unohda omaa tärkeyttäsi!<33 *voimahali*
kerro opettajalle
Moi! Ihan hirveetä. En tajua miks jotku kiusaa muita. Ei siinä edes oo mitään järkeä. Luulis että ees opettajat puuttuis tuollasiin asioihin. En kestä tuollasta. Toivottavasti sun tilanne muuttuu paremmaks.