Käytämme evästeitä parantaaksemme sivujemme käyttäjäystävällisyyttä ja toimivuutta. Jatkamalla verkkosivuilla vierailua, hyväksyt evästeiden käytön vieraillessa Mannerheimin Lastensuojeluliiton verkkosivustolla. Lisätietoja.
Ovat tarpeen sivustomme teknisen toiminnan ja käytön vuoksi. Nämä evästeet eivät kerää käyttäjästä tietoa, jota voitaisiin hyödyntää markkinoinnissa tai muistamaan käyttäjän valitsemia sivustoja.
Luovat tilastollista tietoa siitä, miten käyttäjät käyttävät verkkosivua ja tiivistävät pyyntöjen toteutuksen nopeutta.
Keräävät tietoa ja analysoivat, kuinka loppukäyttäjä käyttää verkkosivuja ja mitä mahdollista mainontaa käyttäjä on nähnyt ennen vierailuaan verkkosivuilla. Koordinoivat ja mittaavat mainoksia. Käytämme yhtä tai useampaa evästettä verkkomarkkinointiin ja kohdentamistarkoituksiin sekä kiinnostuksen kohteisiin perustuvan käyttäjäprofiilin luomiseen.
eli moi :) mä oon 13-vuotias tyttö, ja mua on aina vaivannut mun silmissä oleva vika. Eli pienestä pitäen mun silmät on karsastanut silleen, että varsinkin väsyneenä mun toinen silmä, yleensä vasen, lähtee harhailemaan. Eli mun molemmat silmät eivät pysty kohdistamaan, vaan se toinen aina harittaa.
Mulle huomautellaan tästä todella usein. ”hei muute, ootko huomannut et sä katot kieroon?” ”sun silmät on iha vinossa!” ”sul on oudot silmät”
Noi on vain sanoja, mutta nekin sattuu. Mä oon aina hävennyt silmiäni, eikä mun tilannetta oikein paranna se, että kaikki huomauttelee siitä. Ala-asteella kaikki nauro mulle, piti mua jotenkin vajavaisena.
Tilanne ei ole erityisen paha, mutta harmittaa että ihmiset kiinnittää niin paljon mun silmiin. Onhan se ehkä omituista, mutta mä en voi sille mitään. Mä pelkään leikkauksia, enkä halua karsastusleikkaukseen. Mulle kerran yks poika sanoi ”mee leikkaukseen ku oot niin ruma.” se satutti. Ja hassua, miten muistan noi rumat sanat paremmin, kuin sitten taas en muista että joku olisi sanonut mun olevan kaunis.
No, sinänsä mä en kaipaa mitään neuvoa, halusin vain jakaa tän kaiken teidän kanssa. Voimia kaikille kiusatuille, tiedän tunteen.
Moikka,
Mulla on yks kaveri, jolla on sama ”ongelma”. Musta on hassua, että sekin häpeää asiaa, vaikka mun mielestä se on ihanan persoonallinen asia sen ulkonäössä! Itse katsoo vain itseään niin kriittisesti ja tarkkaan, paljon kriittisemmin kuin muut.
Kiusaajien toimintaa en oo ikinä ymmärtänyt. Kaikki ei voi miellyttää kaikkia ja jos jostain ei pidä niin voisi olla vain hiljaa. Ilkeät kommentit kertovat mun mielestä kiusaajien kypsymättömyydestä, heidän omista ongelmistaan tai sitten he voivat olla jostain muusta sinulle jopa kateellisia.
En ole ihan varma, mutta eikö karsastukseenkin auta silmälasit tai piilolinssit? Sellanen käsitys mulla ois…
-Sartsu
Musta karsastus tuo kasvoille jotenkin nätin ja persoonallisen olemuksen :)
Mulla itselläni on sama ”ongelma” ja en oikeestaa oo koskaa välittäny siitä yhtään. Mä olen ollut leikkauksessa ihan pienenä ja mut nukutettiin ei pelottanu yhtään, ainoo tyhmä juttu oli se että se ei auttanu yhtään… Kiva… Mut jos joku haukkuu sua nii sano vaa et sou,tai esim. jos jouku tulee sun luo ja sanoo ”Hei sä näytät ihan idiootilta kun karsastat noin!” nii sano vaan et ”Suna pitäisin turpani kiinni tai kohta karsastat sinäki” Mua ei oo kiusattu koskaa, ei sen takii et olisin joku lissu tai kovis vaan koska osaan pitää puoleni nii kukaan ei vaa yksinkertasesti haluu kiusata mua. Tsemppii!
Moi oon 13v tyttö ja mullakin on ollut pienestä asti karsastanut silmät (4v ylös päin) alussa haittas mutta enää ei kiinosta jokainen näyttää miltä näyttää ja ei enää vedä sivuun kovin paljoo (pystyn ”vaihtamaan” näyn siihen toiseen silmään mutta silloin silmä on vinossa) (outoo…)
Oon saanut aika paljon kuraa niskaan ulkonäön ansiosta esim. Sanoja ”Mikä sun toinen silmä on vinossa” ”persereikä silmä” ”en halua olla ton vinosilmän kaveri” jne. Mutta ei haittaa pää asia että näkee :)
Ja kuvissa tulee näkyviin !