Oon ysiluokan juuri aloittanut tyttö. Kasiluokalla mua kiusas – tai ainakin siltä musta tuntu – pari mun luokkalaista poikaa. Se alkoi ihan pienestä, semmoisesta piikittelystä, joka kohdistu vaan muhun.
Eka en välittänyt siitä, aattelin että se on vaan semmosta hyväntahtosta. Mutta kun sitä alkoi tulla joka päivä, joka tunti, en vaan kestänyt sitä. Haukkumista, kuittailua ulkonäöstä, kuittailua mun ujosta luonteesta.
Oon yrittänyt hyväksyä sen että jännitän aina, kun pitää esiintyä luokan edessä, tai vaikka pitäs lukee joku pätkä ääneen ruotsia. Hikoan, kädet ja ääni tärisee. Tää ei haittais mua niinkään paljon koska aattelin että mitä kukaan siitä välittää, jännittäminen on ihan inhimillistä. Luokassamme on myös muita jotka reagoivat jännittämiseen ihan samalla lailla. Mutta nämä luokkalaiseni pojat ovat ottaneet minut silmätikukseen ja huutelevat luokanperältä etteivät kuule ton hiirulaisen ääntä, ja kun kovennan ääntäni, he huutavat että ei meitä kiinnosta! Se tuntuu niin pahalta. Ja vain minulle! Opettajat saattavat luoda paheksuvan katseen poikia kohti, mutta eivät ikinä sano mitään.
Joudun sietämään tätä haukkumista päivittäin ja se nakertaa minua ikään kuin sisältä. Itsetuntoni on ihan maassa. Tuntuu, etten ikinä voisi saada poikaystävää, kun olen niin ruma ja ujo. Itken joka ilta, itken aina kun pääsen koulusta kotiin. Minua on alkanut pelottaa mennä kouluun.
Ajattelin, että ysiluokalla kaikki muuttuisi, mutta tänäänkin sain kuulla, ekana koulupäivänä ne kamalat kommentit. Tunnen itseni kamalaksi itkupilliksi mutta en vaan jaksa enää olla vahva. Tunnin jälkeen sanon käyväni vessassa mutta oikeasti käyn itkemässä. Sen jälkeen korjaan meikkini ja palaan taas kavereideni luo, ihan kuin mitään ei olisi tapahtunut. Ystäväni ovat tosi kauniita ja suosittuja, ja juuri nämä kyseiset pojat ovat aivan lääpällään heihin. En ymmärrä, miksi he ovat minulle niin ilkeitä ja nauravat minulle kun mokaan, koska en ole ikinä tehnyt heille mitään.
Kotoa lähtiessäni katson peiliin ja tunnen itseni kauniiksi, mutta heti kun pääsen kouluun, se kaikki itsevarmuuden ja -tunnon rippeet mitä minulla on katoavat kokonaan. Olen todella surullinen tilanteestani ja olen puhunut siitä kavereilleni, mutta se ei auta. En voi puhua kenellekään aikuiselle asiasta, joten tämä oli ainoa vaihtoehtoni. Mitä voisin tehdä, että saisin itsevarmuutta? En edes ikinä osaa sanoa heille mitään takaisin, koska en ole yhtään sanavalmis! En jaksa nähdä elämässäni mitään hyvää. Tuntuu kuin olisin aivan yksin maailmassa. Ainoa toivoni on panostaa täysillä kouluun jotta pääsen unelma-ammattiini (..ja ahkerasta opiskelusta haukutaan vain lisää). Mitä voisin tehdä?
En halua mennä kouluun enää heidän takiaan. Olen yrittänyt olla välinpitämätön heitä kohtaan koska rakkauden vastakohtahan ei ole viha, vaan välinpitämättömyys. Miksi he eivät voi jättää minua rauhaan? Mikseivät he vain voi olla välinpitämättömiä? Minun kuuluisi olla itsevarma ja hyvän itsetunnon omaava koska olen tukioppilas. Minun kuuluisi estää kiusaaminen mutta käteni ovat sidotut omalla kohdallani. Olen niin maassa, etten tiedä mitä voisin enää tehdä.
Moi,
Kertomasi perusteella sinua kiusataan erittäin vakavasti. Nuo kaksi poikaa, kiusaajat, tekevät todella väärin sinua kohtaan ja sun ei tarvitse sietää tuollaista. Tiedätkö ketään luotettavaa aikuista (vanhempia, kuraattoria, terveydenhoitajaa) jolle voisit kertoa kiusaamisesta? Jos opet eivät ota kiusaamista vakavasti, voit mennä keskustelemaan asiasta rehtorin kanssa. Voit soittaa Lasten- ja nuorten puhelimeen ilmaiseksi tai kirjoittaa kirjepalveluun.
Sanoitkin jo viestissäsi, että tunnet itsesi kauniiksi kotona peilin edessä, ja niin todella oletkin. Olet kaunis ja arvokas ihminen, sanoivat muut sitten mitä tahansa. Olet myös todella sitkeä, kun olet jaksanut olla välinpitämätön poikia kohtaan – se toimii monesti kiusaamista vastaan, mutta voi joskus olla pitkä tie. Itsevarmuutta voi kasvattaa harrastamalla ja tekemällä sellaisia asioita, joista innostuu ja joista pitää. Ne saavat paremmalle mielelle ja onnistumiset luovat uskoa omiin kykyihin. Unelmat tuovat myös paljon mielekkyyttä elämään, joten on hienoa, että sinulla on unelma-ammatti :) Kiusaamistilanteissa ei tarvitse pystyä sanomaan takaisin, riittää että pitää pintansa kiusaajia vastaan (ei hermostu vaan on välittämättä) niin vaikeaa kuin se joskus onkin. Voit myös pitää listaa kaikesta siitä, mitä kiusaajat sinulle tekevät. Kun asiaa myöhemmin selvitetään, on listasi tehokasta todistusaineistoa. Et missään nimessä ole itkupilli eikä vika todellakaan ole sinussa! Itkeminen osoittaa rohkeutta, siihen ei jokainen pysty. Sekin voi auttaa käsittelemään vaikeita tunteita, jos niitä voi käsitellä luovasti (esim. kirjoittaa, piirtää, kuunnella musiikkia). Olisi kuitenkin hyvä, jos voisit kertoa asiasta luotettavalle aikuiselle, jotta kiusaaminen saataisiin loppumaan. Sulla on siihen täysi oikeus ja olet arvokas ihminen, jota tulee kohdella kauniisti :)
Tsemppiä ja halaus!
Kyllä sinua kiusataan. Kenelläkään ei ole oikeutta käyttäytyä noin sinua kohtaan. Jos he nimittelevät sinua tai tahallaan aiheuttavat vahinkoa maineellesi, on kyse rikoslaissa rangastavaksi määritellystä kunnianlokkauksesta. Myös opettajasi toimii väärin, jos hän ei puutu poikien huuteluun ja nimittelyyn. Opettajasi rikkoo myös lakia, koska ei huolehdi siitä, että sinun kohdallasi perusopetuslain 29§ toteutuu (oikeus turvalliseen opiskeluympäristöön) – sinulla on oikeus henkiseen turvallisuuteen.
Puhu asiasta kotona ja pyydä vanhempiasi puuttumaan kiusaamiseen. Heti.
moi. minua on kiusattu melkein koko ala asteen ajan. se alkoi 1:lk:lla ja on jatkunut aina 5:lk:lle sti. nyt olen kuudennella ja ei ainakaan viellä ole pahemmin kiusattu. yksi meidän luokkalainen haukkuu minua homoksi ja väittää että rakastaisin ihmistä josta en tykkää pätkääkään. en jaksa kirjoittaa enempää koska olen onneksi pystynyt unohtamaan suurimman osan kiusauksista. kiusaajat ovat minun kavereitani tällä hetkellä
Olen juuri alottanut 6lk en tiiä lasketaanko tää kiusaamiseksi no sitä on ollu jo aika pitkään että aina kun mä tuun tunille niin jotku pojat alkaa haukkuu mua ja se oikeesti sattuu esim. jos meillä on joku pari työ niin joudun yhen pojan kaa nii jos mä sanon yhen asian väärin se alkaa haukkua mua vitun Tyhmäks,ämmäks tai jos mä sanon jotain oikein niin se sanoo noi samat jutut
sitten kaikkee et mua tönitään,tökitään tai ne ottaa mun kamoja ja heittää niitä toisille.Mun vanhemmat on ulkomaalaisia niin mun uskontoa joskus pilkataan ja ne haukkuu mua rumaks ja köyhäks ja et mul on oudot vaatteet ja huonolaatuset tavarat tai sitten kun mä meen ulos meijän lähiöön nii siellä on henkilöitä jota tunnen niin ne pilkkaa mua sen takia koska mulla on mukamas outoja kavereita ja et mä olen tyhmä mut ne on semmosia et ne joskus polttaa vaikka on alle 18 ja esittää koviksia niinku kaikki pyörii niiden ympärillä mutta onneksi mulla on pari hyvää ystävää johon luotta ja aina kun mua haukutaan nii en kuuntele mut joskus sitä ei vaan jaksa
Hei, olen itse aika paljon nuorempi kuin sinä mutta tiedän sinun tunteen. Mua kiusataan myös koulussa. Tunnen itseni rumaksi koska pojat myös haukkuu mua. mustkin tuntuu välil et oisin ainoo täs maailmas joka on niin ruma. Mutta kestää sen, ja jos ne pojat sanoo sulle noin sano niille vaa päin naamaa et voi lopettaa! :)