En uskalla enää mennä kouluun… Pelkään, että kiusaajani keksisivät lisää ilkeitä juttuja ja en uskalla kertoa kenellekkään sillä he valehtelevat ja kertovat musta valheita opeille ja vanhemmilleen. Esim, he olivat ottaneet toisten vaatteita ilman lupaa ja kun opettaja kysyä asiasta toiselta heistä, hän sanoi, että minä olin yllyttänyt heitä vaikka olin juuri estellyt! Sitten se sama heistä kaataa toisten ruokiin vettä ja maitoa niin ettei sitä voi enää syödä. Tänään oli viimeinen pisara! Toinen heistä oli joutunut johonkin keskusteluun ja hän oli valehdellut minusta ,että minä haukun häntä ja hänen perhettään! Se ei todellakaan ollut totta! Sain sen selville siitä että hänen äitinsä oli tullut haukkumaan minua ollessani parhaan kaverini kanssa kaupungilla. Nyt itken yksin ja kirjoitan tätä tekstiä. Se alkoi sillä kun toinen heistä on ekalta luokalta asti haukkunut kaikkia luokkalaisiamme. Olen vasta 11 vuotta ja tarvitsisin nopeasti apua, mutta en uskalla kertoa kenellekkään.
Heipsan!
Hienoa että kirjoitit tänne!
Tilanteesi kuulostaa kyllä tosi rankalta. Ei ihme että kouluun meneminen tuntuu hankalalta. Tämän ratkaisemiseksi olis todella tärkeää että ottaisit asian puheeksi jonkun luotettavan aikuisen kanssa. Se voi olla vaikka äti, isä, täti tai joku koulun henkilökunnasta. Koulussa voi mennä juttelemaan esimerkiksi koulukuraattorille tai terveydenhoitajalle. He pystyvät auttamaan sinua tämän asian kanssa.
Mainitsit että asian puheeksi ottaminen tuntuu vaikealta. Nuortennetin sivuilta löytyy semmoinen ”huoli puheeksi” kaavake joka voi toimia keskustelun avaajana. Voisitko kokeilla sitä? Linkitän sen tuonne alas.
Olis tosi tärkeää ettet nyt jää yksin tämän asian kanssa vaan menisit juttelemaan tästä jollekkin aikuiselle. Kenenkään ei pitäisi tarvita pelätä kouluun menemistä!
Hirmupaljon tsemppiä sinulle, kyllä asiat vielä selviävät =)
/Ditte
Linkki huoli puheeksi kaavakkeeseen:
http://mll-fi bin.directo.fi/@Bin/b34e8f6eb34c85920198adc67ed9014b/1349277228/application/pdf/14427896/Huoli%20puheeksi%20-lomake.pdf
Moi!
Itselläni saman ikäinen tytär ja häntä kiusataan. Asia on aika tuore ja onneksi tyttäreni uskalsi puhua asiasta. Tekstissäsi on niin paljon samoja asioita mitä tyttäreni kertoi että voisitte olla yksi ja sama tyttö( miten pienet ihmiset voivat olla niin kieroja ja ilkeitä toisiaan kohtaan). Yrittäisit kertoa vanhemmillesi, he kuitenkin rakastavat sinua ja haluavat että sinulla on kaikki hyvin. Jos et uskalla puhua niin kokeile kirjoittamista, itselleni se on ollut aina helpompi tapa purkaa tunteita. Odottelen opettajalta viestiä, jotta asia saataisiin selväksi ja kiusaaminen loppumaan. Toivottavasti et jää kiusaamisen kanssa yksin! Tsemppiä!
Kerro ihmeessä tilanteestasi jollekulle! Se voi tuntua aluks vaiheelta, tiiän sen omakohtaisesta kokemuksesta, mutta kiusaaminen taatusti jatkuu ja pahentuu, ellei asiaan puututa. Asiasta puhuminen sitä paitsi auttaa oikeesti, sillä silloin ei oo enää yksin. Sitä paitsi, vanhempasi luultavasti pystyvät ymmärtämään sua paremmin kuin arvaatkaan, sekin omakohtaista kokemusta;). Sä et oo yksin, tsemppiä ja kaikkee mahdollista hyvää sulle!
