Moi!
On tosi rohkeeta jakaa tarina näin arka luontoisesta asiasta. On kuitenkin hienoa, että sä teit sen. Mä en voi edes kuvitella miltä 7 vuoden kiusaaminen on tuntunut. Upeeta, että sä et koskaan luovuttannut ja antanut periksi.
On myös tosi hienoa lukea, että uudessa koulussa löysit heti jonkun kenelle pystyit puhumaan ja kuka kuunteli sua. Tärkeää tuollaisessa tilanteessa on puhuminen. Sun tarinasi on koskettava, mutta samaan aikaan aivan hirveä. Kauheata millaiseen kuntoon ne sut saivat. Jos ne ei ole jo jääneet vastuuseen teostaan niin toivottavasti jäävät.
Mä toivon, että sä nyt jakselet hyvin ja että elämä taas hymyilee sulle! Vaikka kiusaaminen jättää pysyvät arvet niin toivon myös, että ajan kanssa saisit parannettua niitä arpia. Pienikin parannus on jo suuri askel! Älä luovuta ja muista, että maailmasta löytyy myös niitä auttavia ihmisiä. Kannustaisin myös sua jatkamaan oman tarinasi kertomista. Se voi olla avuksi monille.
Mullekin on käyny samoin. hakatu jalka on ollu poikki……
Kyynel tuli silmää kun luki ton,ja tiiän miltä tuo tuntuu koska mua on kans ala asteel hakattu ja Yks mies yritti ajaa autolla mun päälle,koska oon adoptoitu ja vähän erilainen ihon väri. Ja oon tosi onnellinen et oot löytäny ton tytön!
Tää oli rohkeesti kirjotettu. Raskasta lukea näitä tapauksia, missä oikeesti ihmiselle aiheutetaan tahalleen pahaa ja näin. Sun oli rohkeeta tulla puhumaan tänne. Toivottavasti ihmiset ymmärtää mihin tämmönen voi johtaa.
