eli tää on lyhennetty stoori mun elämästä, siitä mihi kiusaamine johtaa ja siitä et maailmas on viel ihaniiki ihmisii jälel.
Kaikki alko yköseltä mul oli eskaris paljo kavereita ja mua ei ois ehkä koskaa kiusattu jos ei oltais muutettu. Muut mun luokalt oli ollu samas eskaris ja olin ujo tyyppi nii aika äkkii musta tuli ulkopuolinen.. Mää katoin vierestä ku muut pojat pelas sählyy ja muita. Kakosel asiaasiat vaa paheni. Enää niille ei ruuttäny se et ne syrjii mua vaa ne alko haukkuu, hakkaa ja uhkailee. Koko ala-aste meni suoraa sanottuna päi persettä. Mitä korkeempi luokka-aste sitä pahempi kiusaaminen. Seiskalla se oli jo iha hullua jos katto vahignos jotaki tyyppii sai olla varma et seuraaval välkäl mulla on joko hampaat kurkus tai musta silmä. Kasi alus oli viimene pisara. Ne hakkas mut koulu jälkee, viilteli mun kädet auki ja hakkas päätä asfalttii. Sen seurauksena mut haettii koulust suoraa sairaalaa. Mulla oli aivotäräys ja verenhukka. Olin verenluovutukses . Sillo mun piti vaihtaa kouluu. mua pelotti iha sairaasti. Ku mut laitettii luoka etee seisomaa ja kertomaa nimen nii änkytin sen jotenki :) niil sattu olee just kemiaa ja mun piti valita joku tyyppi kenen vieree meen istuu. Mää menin melkei paniikkii jotenki oudosti enkä tienny kene vieree menisin. No sitte yks tyttö viittas ja sano et voin tulla sen viereee.noh menin sen vieree ja se alko heti juttelee enkä mää oikei osannu vastata… Sitse sano et se tietää mun kiusaamisesta et niitten luokanvalvoja oli sanonu vaan sille sen. Mää ajattelin et se oli säälistä mun kans mut eise ollu.. Se oli joka välkkä mun kans jotku pojatki tuli juttelee ja nyt mulla on paljo kavereita (sen tytön ansiossta) ja mun nykyne ”bestis” on se tyttö ja se asuu iha naapuris. Sen kans voin olla oma itteni.. Vaikka ny murrunki joskus.. Niise auttaa mua ja halaa .. . mää toivosin et ketään ei kiusattas eikä kukaa joudu kokee sellasta mitä mää oon kokenu. Kiusaamisen pitäs loppuu heti.
Sori kirjotusvirheet (kirjotin kännyllä) ja murre :) ja jos jotai teidä luokkalaista/ tuttua kiusataan nii auta sitä. Ssää voit pelastaa jonku elämän :) kiusaaminen jättää pysyvät arvet, ja tiiän sen kokemuksesta.
Moi!
On tosi rohkeeta jakaa tarina näin arka luontoisesta asiasta. On kuitenkin hienoa, että sä teit sen. Mä en voi edes kuvitella miltä 7 vuoden kiusaaminen on tuntunut. Upeeta, että sä et koskaan luovuttannut ja antanut periksi.
On myös tosi hienoa lukea, että uudessa koulussa löysit heti jonkun kenelle pystyit puhumaan ja kuka kuunteli sua. Tärkeää tuollaisessa tilanteessa on puhuminen. Sun tarinasi on koskettava, mutta samaan aikaan aivan hirveä. Kauheata millaiseen kuntoon ne sut saivat. Jos ne ei ole jo jääneet vastuuseen teostaan niin toivottavasti jäävät.
Mä toivon, että sä nyt jakselet hyvin ja että elämä taas hymyilee sulle! Vaikka kiusaaminen jättää pysyvät arvet niin toivon myös, että ajan kanssa saisit parannettua niitä arpia. Pienikin parannus on jo suuri askel! Älä luovuta ja muista, että maailmasta löytyy myös niitä auttavia ihmisiä. Kannustaisin myös sua jatkamaan oman tarinasi kertomista. Se voi olla avuksi monille.
Mullekin on käyny samoin. hakatu jalka on ollu poikki……
Kyynel tuli silmää kun luki ton,ja tiiän miltä tuo tuntuu koska mua on kans ala asteel hakattu ja Yks mies yritti ajaa autolla mun päälle,koska oon adoptoitu ja vähän erilainen ihon väri. Ja oon tosi onnellinen et oot löytäny ton tytön!
Tää oli rohkeesti kirjotettu. Raskasta lukea näitä tapauksia, missä oikeesti ihmiselle aiheutetaan tahalleen pahaa ja näin. Sun oli rohkeeta tulla puhumaan tänne. Toivottavasti ihmiset ymmärtää mihin tämmönen voi johtaa.