Kivullisia Sydänsuruja

Tää tulee olemaan pitkä mutta olen todella kiitollinen jos jaksat lukea tän.

Jos kiinnostaa, olen 15.

Minä tutustuin yhteen tyttöön mun rinnakkais luokalla viime keväänä ja olemme ollut hyviä kavereita, minulla alkoi olla tunteita tätä kohtaan mutta en ajatellut yrittäväni koska en tiennyt miten sen tekisin.

Kunnes sitten tämä tyttö yhtenä päivänä välitunnilla halusi kertoa yhden asian, sillä oli kovia vaikeuksia sanoa se (siis se oli kovan jännityksen alla selvästi)
Se sanoi että se pitää musta ja pyysi ulos, me sitten lähennyttiin kovasti.

Tekstailin sen kaa joka päivä, en tehnyt mitään mikä olisi voinut olla millään tavalla liian nopea, ja se kuulostaa sinäänsä tyhmältä mutta mä yksin kertaisesti sain sanottua aivan täydellisiä kehuja ja muuta joille se oli ainakin minun ymmärtämiseen ihan sulanut (nämä oli puoliksi tekstin yli), me ei ikinä aikaisemmin oltu fyysisesti läheisiä mutta nyt me halailtiin joka päivä ja aina kun istuttiin jossain vierekkäin niin se laittoi päätä mun olkapäälle🥰 ja mä vaan sulin tälle koko hommalle, mä muutuin aivan toiseksi ihmiseksi hetken päästä kun olin sen kaa, siis hyvällä tavalla. Se myös on antanu minulle aika paljon kehuja ja siis kaikki meni kun unelma, se tuntui unelta.

Halusin mennä kouluun, en ikinä aikaisemmin halunnut. Mulla oli melkein koko ajan hymy kasvoilla mitä mulla ei ole ollut yleensä.
Mä olin aivan tosi onnellinen tästä.
Mun kaveritkin sanoi että mä näytän siltä kun mä olisin iloisin ihminen ikinä.

Me ei ikinä vielä puhuttu että oltaisiin vielä ainakaan virallisesti yhdessä, meillä ei vaan olla oltu pitkään näin niin mä sitten en halunnut mennä liian nopeasti eteenpäin asiossa koska en halunnut säikäyttää tätä.

Tämä pysyi näin hetken kunnes se kutsui mut yhteen tapahtumaan, mä menin sinne sen kaa ja se oli koko päiväinen reissu.

Kunnes sitten lounas pöydässä, ja en muista enää miten se päätyi hänellä sinne mutta minä en maininnut mitään mikä olisi vienyt sinne.

Sitten se sanoo että sillä on poikaystävä, mä HETI kysyin ”häh, kuka?” Siinä toivossa että se olisi sanomassa minä mutta se sano jonkun toisen nimen ja mä aivan siis tunsin kun joku olisi vetäny puukolla sydämeen ja kääntäny sitä.
Mulle iski samaan aikaan hirveä häpeä että mitä mä oon tehnyt sen kaa koska mä tiedän että ite olisi aika ärsyyntynyt jos toinen poika tyttöni kanssa näin olisi. En tiedä enempää niistä.

Ja tästä olen itse ymmärtäny että sen mielestä varmaan tää kaikki on ollut vaan kaverisuhde sille.

Mä olen murtunut kun mikä ja siitä päivästä asti on vaikeaa syödä ja nukkua ja tehdä yhtään mitään. Tunnen itseni puolikuolleeksi, on ollut elämässä suruja jotka ovat olleet vaiketa mutta tämä on tuhat kertaa pahempi kun ne kaikki, sydämeni on aivan rikki.
Mä tunnen vieläkin sen kivun mikä tuli silloin siellä tapahtumassa ja on vaikeuksia tehdä mitään, mä hädin tuskin pystyn olla itkemättä.

Voitte olla sitä mieltä että se teki väärin mutta muistutan että me ollaan teinejä, ei meistä kukaan vielä kunnolla tiedä missä se raja menee.
Tämä tyttö on myös älykäs, kaunis ja en pidä yhtenäkään mahdollisuutena että pettämisestä olisi kyse.

Miten helpotan tätä kipuani?

Ja kiitos kun jaksoit lukea tämän.