Musta tuntuu että mulla ei olis kotia.
Siis kun oon ”kotona” niin mulla on koko ajan kodin kaipuu mulla on siis pelkästään talo jossa asun.
Onko kellään muulla tällästä?
Vai oonko ainut?
Mullaki on semmonen välillä että ”koti” ei tunnu kodilta.
Sitä on vaikee selittää mut se ei tunnu kivalta.
Arvelen et se saattaa johtua siitä että kotona on jokin joka saattaa huolestuttaa ja vaivata esim että vanhemmat riitelee tai jotain ja sen takia koti ei tunnu kodilta.
Hei!
Minusta tämä kuulostaa siltä, että sinulla on vain fyysinen koti, ja psyykkinen kotisi on vain se jossa asut, tai se on jossain muualla? Kaipaat varmasti kotona olemisen tunnetta todella vahvasti:,( Et varmasti ole ainoa sellainen! Onko sinulla jotain toista paikkaa ”kotisi” ulkopuolella jossa tunnet olosi kotoisaksi?
Hei *Omena-Kaneli*
Mulla ei oo paikkaa jossa tuntisin olevani kotona:(((
Hei, et oo ainut. En mäkään koe kodikseni taloa, jossa asun. Se on ihan kiva talo ja satun asumaan siellä, mutta talo se on siinä, missä muutkin.
Mun kokemus saattaa johtua siitä, että oon muuttanut niin usein. En oo koskaan oppinut kiintymään taloihin. Niissä kun ei kuitenkaan ole tarkoitus asua koko elämää. Ei se vaarallista ole. Enkä mä varsinaisesti kotia kaipaakaan. Katto pään päällä on oikein käytännöllinen.
Eniten kotona tunnen olevani varmaan aina sellaisessa metsässä, josta ei näe isompaa tietä tai kaupunkia. Mutta en mä haluais aivan yksin metsässä asua.
Moi!
Tuttu tunne. En osaa itsekään sanoa mikä tästä tekisi kodin mutta nyt se on vaan asunto. Eikä tässä asunossa tai täällä olemisessa ole mitään vikaa, jostain syystä vaan en tunne olevani kotona.
Ei se onneksi paljon haittaa mutta olen vähän itsekin ihmetellyt asiaa.
mulla on sama mutta meiän mummolassa🤨 mut siitä asti kun meiän mummo muutti sen isosta talosta kerrostaloon siellä ei oo enää stä samaa hajua ja samaa tunnetta ja sitä jännitystä että vihdoin pääsee tänne. eli mulla ei oo enää tunnetta että oisin mummolassa vaan jossain muualla
