Olen ollut kiinnostunut buddhalaisuudesta 10-vuotiaasta asti, kun maailmanuskontoja käsiteltiin ensi kerran koulussa uskonnontunneilla. Toisen kerran vastaava kiinnostuksen aalto tuli 12-vuotiaana, kun samaa aihetta käytiin uudestaan. Samana vuonna aloin meditoida säännöllisesti. Se tuntuu kerta kerralta ihanammalta ja vapauttavammalta. Silloin en vielä ajatellut, että voisin olla buddhalainen, vaikka kiinnostukseni kyseiseen uskontoon/filosofiaan vaikutti paljon meditoinnin aloittamiseen.
Olen nyt täyttämässä lähiviikkoina 14, koen buddhalaisuuden vahvasti omaksi uskonnokseni ja elämäntavakseni ja olen alkanut seurata Buddhan oppeja. Tiedän, että monet pitävät buddhismia/buddhalaisuutta filosofiana tai vapaana ajatteluna uskonnon sijaan, siihenhän ei ”liitytä” tai ”käännytä”, sitä vain harjoitetaan. Eikä se tunnu sitovan ihmisiä samalla tavalla, kuin monet muut uskonnot. Lisäksi se on ateistinen uskonto. Silti koen huonoa omaatuntoa siitä, että kuulun evankelis-luterilaiseen kirkkoon, mutta en usko alkuunkaan Jumalaan, vaan noudatan täysin jotain muuta.
Koko perheeni kuuluu kirkkoon, mutta olemme silti kaikki ateisteja. En ole koskaan ymmärtänyt, mitä ideaa siinä on. Luulen, etteivät vanhempani olisi este kirkosta eroamiselleni, mutta silti minun pitää odottaa sitä vielä vähintäänkin pari vuotta. Vanhempani eivät anna minun myöskään jättää lihaa pois ruokavaliostani, mikä sotii oman elämäntapani kanssa, sillä ensimmäinen moraaliohje on ”Älä tuhoa elämää”. Muut ohjeet menevät minulla melko helposti, vaikka valehtelen välillä huomaamattani, mutta tämä ahdistaa joka ikinen päivä.
En oikein ymmärrä, että Suomessa on uskonnonvapaus, mutta alaikäisiä se ei näköjään koske. Niinkuin olen itsekin huomannut, jo 12-vuotiaana voi hyvinkin tietää, haluaako kuulua johonkin uskontoon vai ei. Ja mitä olen muita kuunnellut, monet elävät jopa kymmenen vuotta kahlittuna uskontokuntaan, jota ei koe omakseen, kun ovat tajunneet sen jo ennen kahdeksaa ikävuotta eivätkä vanhemmat myöhemmin annakaan erota.
En nyt enää itsekään tiedä, oliko tämä avunpyyntö, kannanotto vai vain yleinen ajatusten purkaminen, mutta tässä tämä nyt on. Kiitos jos jaksoit lukea näin pitkän ja mahdollisesti aika tylsän viestin. Ois myös kiva tietää, onko muita samankaltaisia uskontokunnassaan tahtomattaan eläviä alaikäisiä.
