Olen 6. luokalla oleva tyttö ja kouluun meno ahdistaa ihan hirveesti. Olen todella ujo ja jos mun pitää olla äänessä luokassa menen paniikkiin ja sekoilen sanoissani, minkä seurauksena mulle nauretaan. Luokkahenki ei meillä ole ikinä ollut hirveän hyvä joten mokaaminen on aina kamalaa. Varsinkin liikuntatunnit on hirveitä, kun en ole niissä hyvä ja kun liikunta on yhessä poikien kanssa niin ahistaa vielä enemmän… Mulla ei oikein ole kunnon ystäviä, tai no oli yksi, muttä se on ruvennut käyttäytymään lähiaikoina tosi ilkeesti. Oon harkinnut terveydenhoitajalle puhumista,mutta en oikein tiedä… Kannattaisiko? Sen tiedän että en enää kauaa jaksa tätä joka aamuista ahdistusta…
Sä et oo yksin. Mulle eilen naurettiin kun esitin yhden asian koulussa. Oon kans kutosella. Mul ei oo kavereita koulussa. Mä oon miettiny kans puhumista terveydenhoitajalle.
Onpa kurjaa! Tuosta ujoudestasi ennen kuin menet luokan eteen kuvittele itsesi elämäsi onnelisimpaan hetkeen. Jos siihen liittyy esim äiti kuvittele että puhut äidillesi etkä luokallesi. Kun mietit terveydenhoitajalle puhumista niin todellakin kannattaa puhua! Toivottavasti auttoi!
Moi. Hyvä että olet miettinyt eri vaihtoehtoja tuohon. Minusta sinun kannattaisi puhua jollekkin, se auttaa todella paljon. Minulla on kokemusta tuosta aika paljon, en uskaltanut mennä luokan eteen, koska ajattelin että he nauraisivat minulle, tärisin ja sanat menivät välillä sekaisin, mutta olin vaan rohkea ja menin luokan eteen ja en välittänyt mitä muut ajattelivat minusta ja sen jälkeen minua ei ole enään pelottanut tai ahdistanut se ollenkaan ja huomasin että ne ei nauranut minulle vaan kuuntelivat tarkkaan mitä sanon. Se oli ihana tunne ja suosittelen sitä sinulle jos haluat, huomaat ajan myötä että et ajattele mitä muut tekee ja huomaat myös että sinä uskallat tehdä sitä mitä et ennen uskaltanut tehdä.
Toivotan sinulle onnea matkaan ja muista älä välitä mitä muut ajattelevat, ne eivät tunne sinua kunnolla. :)
