Moi, oon 13v tyttö ja mua ahdistaa mennä kouluun. Olen käynyt kuraattorin luona ja ollaan otettu yhteyttä nuoriso asemaan ja kaikkee. Mikään ei tunnu auttavan. Ahdistus vie multa voimat enkä jaksa pysyä hereillä. Jotain on tehtävä! Hauskintahan tässä on, etten tiedä mikä mua ahdistaa! On jotain pientä havaintoon, mut tunnen et se ei oo kaikki.
Kertokaa teidän kokemuksia ja apuja. Kertokaa myös etten oo ainoa. 👇🙏
Hei Omppu 🍎🤪,
Kiitos viestistäsi. Asia, josta kirjoitit, on sellainen, että haluamme tarjota sinulle vertaistuen lisäksi aikuisen tukea. Viestisi on siirretty kokonaisuudessaan myös ”Päivystäjä mukana keskustelussa” -keskustelualueelle. Lasten ja nuorten puhelimen vapaaehtoiset päivystäjät osallistuvat kyseisellä keskustelupalstalla keskusteluun. Kun päivystäjä vastaa viestiisi, julkaisemme myös viestisi tai osan siitä. Tekstisi saatetaan julkaista ajoittain hitaammin kuin muilla keskustelualueilla.
Jos haluat, voit myös olla yhteydessä Lasten ja nuorten puhelimeen (116 111) tai chattiin https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/lasten-ja-nuorten-puhelin/.
Lämpimin terveisin,
MLL Nuortennetin ylläpito
Hei!
Voi ei, kuulostaa tosi rankalta. on hienoa, että olet hakenut apua ja puhunut asiasta ammattilaisten kanssa. Joskus ahdistuksen syy voi olla syvemmällä, ja se voi olla hankala tunnistaa. Muista, että olet vahva ja et ole yksin tässä. On tärkeää pitää huolta itsestään. Voisitko kokeilla rentoutumisharjoituksia tai harrastaa jotain mistä nautit. jos haluat, voidaan auttaa etsimään vinkkejä ja tukiresursseja. Älä epäröi kertoa, miten suo voi parhaiten tukea.
Moi!
Joskus tunteet jää päälle. Itsellä ei ollut niinkään koulupelkoa mutta muihin tilanteisiin liittyen kyllä. Minäkin nukuin paljon koska se oli yksi harvoista keinoista joilla olon sai varmasti paremmaksi, edes vähäksi aikaa.
Ikävää näissä on että muutos kestää aina hetken. Ei kauaa mutta ei myöskään ole yhdessä viikossa tehtävä asia. Kun ihminen paranee vaikka liiallisesta ahdistuksesta niin aivojen täytyy saada aikaa rakentaa ne uudet hermoradat.
Sinulla kun on se tila jäänyt päälle niin jaksaisitko käydä jotenkuten läpi normaalin koulupäivän tapahtumat? Ihan siis siitä kun heräät ja siihen asti kun koulu on siltä päivältä ohi ja olet jo kotona. Samalla kun käy sitä päivää läpi niin on saat vihjeitä:
A: Tuntuuko joku osa päivästä erilaiselta kuin muut? Sen ei tarvitse olla ahdistavin asia vaan mikä tahansa erilainen.
B:Mitkä muistot on helpompi palauttaa mieleen kuin muut? Mieli tallentaa usein selkeimmin asiat joihin liittyy tunteita.
Moi Omppu
Ihan ekaks tosi mahtavaa että oot uskaltanut puhua sun ahdistuksesta ja saat ammattiapua. Oon tosi ylpee susta. Se vaatii rohkeutta kertoa omista tunteista ja hakea apua kun sitä tarvitsee. Oot tosi rohkee.
Tiiän miltä susta tuntuu. Yläasteella muakin ahdisti koulu tosi paljon ja välillä se oli niin ylitsepääsemätöntä että en mennyt aina kouluun sen takia. Sä et oo yksi. On monia ketkä hakee apua samankaltaisiin ongelmiin kuin sulla ja se ei oo mikään heikkouden merkki sanoa että kaikki ei oo hyvin. Päin vastoin.
Suosittelen tekemään sellasia asioita jotka tuntuu susta hyvältä. Se voi olla joku harrastua josta sä tykkäät tai vaikka ulkona kävelyllä käyminen jos se on susta rentouttavaa. Myös perheen tai kavereitten kanssa ajan vietto on mielelle tosi hyvää lääkettä. Kaikki sellaset ihmissuhteet missä sulla on turvallinen ja hyvä olla tekee tosi hyvää. Jos tuntuu että sellasia ihmisiä ei oo niin esim nuorisotilat tai vaikka seurakunnan järjestämät jutut on hyviä paikkoja löytää uusia kavereita. Niissä on myös paikalla turvallisia aikuisia joitten työ on olla tekemisissä nuorten kanssa. Niille voi jutella matalalla kynnyksellä tosi monenlaisista asioista.
Toivon sulle kaikkee hyvää ja että sun olo helpottaa. Muista että oot vahva ja upee tyyppi❤️