Koulu ahdistaa, enkä saa mitään aikaiseksi
Oon siis 16-v, tälläkin hetkellä vaarassa saada lisää hylättyjä arvosanoja kursseista. En vaan jaksa enää. Haluisin opiskella ja tehdä tehtäviä yms. mutta oon jatkuvasti ihan sairaan väsynyt ja niinä harvoina päivinäkään, kun pystyn pysyä hereillä iltaan saakka en saa mitään aikaiseksi, vaikka kuinka yrittäisin. Mua myös ahdistaa mennä kouluun ihan senkin takia, että joudun olla siellä kolmensadan muun ikäiseni kanssa ja koskaan ei tiedä, koska saan paniikkikohtauksen tai rupeaa itkettämään. Mulla on koulussa yksi kaveri, jota sitäkin näen ainoastaan joskus välkillä silloin, kun se ei oo toisen kaverinsa kanssa ja mua ahdistaa olla senkin seurassa joissain määrin, koska joudun salaamaan siltä niin monia asioita oman epävarmuuteni takia. Haluaisin vaan pois koko maasta johonkin semmoseen paikkaan, josta kukaan mun tuttu ei mua löydä ja aloittaa siellä uuden elämän uudella nimellä yms. mutta tiiän, etten pysty.
Oon käynyt koulukuraattorilla kerran, mutta siitä ei oikeestaan ollut mitään apua; jos mitään, niin vaan pahensi tilannetta. Oon liian pelokas ja epävarma kysyäkseni esim. uoraan terkkarilta, jos tämä voisi auttaa mua pääsemän terapiaan tai jotain. Mun vanhemmat tietää mun ahdistuneisuudesta ja koulumenestyksestä (tai ennemmin sen puutteesta), mutta ne vaan pistää mut hoitamaan koko asian itse ja mulla on muutenkin paljon sellaisia ns. ”pääkoppaongelmia” (esim. todennäköinen sukupuolidysforia) joista en oo todellakaan valmis antamaan niiden tietää etenkin, kun äiti on todella konservatiivinen.
Sori kun tästä tuli tämmönen ventti, oli vaan pakko saada tää johonkin kirjotettua, kun oon ihan hukassa ja tässä pisteessä haluaisin vaan….. y´know…..
Tiiän ton tunteen osittain. Ite oon kyllä saannu aina 10 ja erinomainen arvosanoi, mutta mullaki on tällä hetkellä vaihe elämässä, jossa kaikki ahistaa, melkeenpä itkettää. Mutta kaikista eniten toi loppu mua syö, koska mäki halusin… y’ know… mutta en. Tiiätkös, tän asian mä opin uskonnontunneilla ekalla luokalla (päättelin ite (: ja näin).
Joskus elämä on masentavaa ja surkeeta. Kaikki syö ja tekee mieli aloittaa uusi elämä tai jäädä kotiin. Mutta olet nyt pimeässä tilassa, tunnelissa, joka on pitkä ja pimenee koko ajan. Kuitenkin jossain vaiheessa alat näkemään valoa edessäsi. Joku on rakentanut tunneliin toisen pään (tottakai koska mikä se sellanen tunneli ois jossa ei ole toista uloskäyntiä?). Jalkasi alkavat vapisemaan uupumuksesta ja tekee mieli levähtää, mutta uskot itseesi, niin jatkat tutisevin jaloin matkaa. Tunnelista ulos päästyäsi olet vapaa. Olet saapunnut hyvään paikkaan pysymällä vahvana huonoina hetkinä.
Eli opetus oli, että nyt elämä on hankalaa ja varmasti tulee olemaan vielä joskus, mutta jos pysyt vahvana nyt, niin kun vihdoin elämä alkaa paranemaan, niin olet strong ja kestät seuraavat koettelemukset paremmin. Jos kuitenkin nyt luovutat, niin et ehkä pääse pimeydestä pois niin nopeasti. Ja pimeästä ei pääse ajattelemalla että haluisin vaan… you know, vaan siitä pääsee pois pysymällä vahvana ja olemalla sinä.
En osaa muute auttaa joten oo rauhassa ja chillaile.
Opokin voisi auttaa. Ainakin ittellä saatiin vähennettyä koulutunteja ja se autto ainakin vähän väsymykseen ja itkuisuuteen.
Terkkarilta vois kysyä että onko pakko mainita asiasta vanhemmille kun sulla on hyvät syyt olla kertomatta.
Voimia!
Ite oon 14 vuotias tyttö ja mulla on myös aika paljon ahdistusta koulussa.Laskin, että opettajia joista pidän tai jotka on ihan okei on 6 koulussamme, muita pelkään yms, hyvää syytä kaikkiin ei ole. Seiskan alussa olin todella ahdistunut, pelokas ja mietin itsemurhaa pahimmillaan joka päivä parhaimmillaan 4 päivää, etten ajatellut. Menin kertomaan ahdistuksestani kuraattorille, terveydenhoitajalle ja parille muulle ulkopuoliselle ihmiselle. Yksi tyyppi sanoi että minun pitäisi mennä osastolle, jos pahenee yhtään ja se vielä yli puolentoista vuoden jälkeen pistää joskus itkettämään, oli niin kova isku. Etäopetus auttoi ahdistukseen seiskalla paljon. Kasilla on tullut ajateltua milloin mitäkin kamalaa, mutta koskaan en ole satuttanut itseäni fyysisesti.🙅🏼♀️ Tiedän että elämä tulee peruskoulun ja aikuisuuden jälkeen olemaan helpompaa, minulla on paljon suunnitelmia tulevaisuuteen, jotka toteutan.🤍Anteeksi jos oli ahdistavaa lukea, oli pakko purkaa tätä🤍Pysytään vahvoina ja ajatellaan tulevaisuuden mahdollisuuksia!🙋🏼♀️😝Aina on joku joka välittää, vaikka ei itse sitä tietäisi ja sitten kun sinusta tulee timantti💎, ymmärrät, miksi elämä asettaa paineita.
Kauhee kuulla et menee noin huonosti. Koittakaa rohkeesti hakee apuun ja kirjoittakaa vaikka päiväkirjaa johon voitte purkaa tunteita. Kaikesta selviää vielä vaikka olisikin synkkää!! Voimia kaikille!!