En pysty enää keskittymään koulussa, koska koen jatkuvaa ahdistusta, surua, vihaa ja masennusta. Olen siis suoraan sanoen täysin murtunut sisältä päin. Viimeisien viikkojen aikana olen lintsannut tunneilta mietiskelläkseni yksin vessassa. En ole voinut mennä tunneille, koska hirveän ahdistuksen vuoksi rupeaa melkein itkettämään ja en mä voi tunnilla sellasia tehä. Mulla on nimittäin miehekkään äijän maine meidän koulus. En tiedä mistä ahdistus ja muu johtuu. Koulu on alkanut viime päivinä tuntua henkiseltä kidutuskammiolta. Vapauden tunne puuttuu täysin. Jos masentaa ja yms niin ei vaan pysty tehä tunnilla mitään ja sit ku ei tee mitään niin sitte [osa viestistä postettu]opettajat rankaisee siitä. Oon puhunu tästä jo kahelle tytölle, mutta ei tunnu auttavan ollenkaan. En pysty enää luottaa kehenkään muuhun ku niihin. Ja alkaa tuntua että kaikki alkaa vihata mua. Yks päivä rupesin miettimään keinoja rauhoittamaan mun mieltä ja päädyin alkoholiin ja nikotiiniin eli nykyään vedän 1-4 röökiä päiväs ja juon noin tölkin kaljaa päiväs. Mut ne auttaa ja mun pitäis päästä niistä eroon. Jos hankkiudun niistä eroon niin masentaa vaan lisää. Mitä teen? Ja btw oon 13v poika.
Paniikki- ja ahdistuskohtaukset ovat vakavasti otettava aihe, mutteivät mitenkään noloja tai hävettäviä. Joillain ihmisillä tulee näitä, myönnän itsekin saavani tietynlaissa tilanteissa ahdistuskohtauksia, vaikka ne eivät ulkopuolisille näytä mitenkään erikoisilta. Päihteet kuitenkaan eivät ole vastaus tähän, ne eivät loppupeleissä tuo kuin hetkellisen helpotuksen, jos sitäkään. Sanoisin, että jos ahdistus on niin paha, ettet voi käydä koulua normaalisti, sinun kannattaa käydä puhumassa jonkun kanssa. Äläkä kuvittele, että olisi jotenkin noloa käydä juttelemassa ammattilaisen avulla, tai että vain hullut puhuvat lääkäreille. Ei lainkaan. Jos on ongelmia, ne pitää hoitaa. Usko pois, puhun kokemuksesta. Kannattaa aloittaa vaikkapa oman koulun kuraattorista, tai omista vanhemmista. Tarvitset nyt luotettavan aikuisen, jolle puhua ja joka osaa auttaa sinua.
Mieki oon 13 v. Suosittelen käymään terkkarilla. Nikotiini ja alkoholi ei ole ikinä ratkaisu! Ne vain pahentaa asiaa. Sun viesti oli mun mielestä surullinen. Mustaki tuntuu että kaikki vihaa mua tai silleen u know what i feel :(. Tai sitten terkkarin sijaan meet puhumaan teiän koulun opolle (opinto-ohjaaja). Opo auttaa hyvin kans näihi koulu juttuihin niinku koulu tuntuu kidutuskammiolta.
Mun mielestä opettajat ei saisi rankaista tommosesta mistä puhuit niitten pitäs vaa jutella rauhallisesti. Älä pelkää paljastaa sun ahdistusta jne.
En kestä tätä helvettiä enää…… Joka päivä herään tähän vitulliseen oravanpyörään. Päivä alkaa mutsin vittuilulla ja kokkelin snorkkaamisella. [osa tekstistä poistettu] Koulussa oon vitullisten kultalusikka perseiden ympäröimänä ja oon ite tälläne vitun hill billy. Sit ku meet vitu stresseissä vetää jointtii koulun takapihalle, nii jumalauta, siel Jarno-ope röökil. Mustiki kattoo mua vitu vinoon ja haluis heittää mut kadulle. Onneks oon viel 17v mut vittu se on menoo 2kk pääst ku oon täysikäne. Ei oteta ees faijaa puheeks….. äijä lähti 5v sit hakee röökii eikä oo sen jälkee näkyny, vittu mikä mulkero. 12v siskoki otettii huostaa ku se oli kamppi horo. Muija pölli aina mutsin kossut ja veteli niit iltasin sen vaatekaapin sisäl. Vittu iha ku en huomannu.
Tää elämä tuntuu joka päivä paskemmalta. Kaikki ois paremmin jos tunkisin haarukan 230v verkkovirtaan ja saisin aivoinfraktin.
Moi, oon 5lk tuntuu että en vain opi mitään saan 5-7 ja joskus 9 oonko vain tyhmä?